Asukkaiden ja ohjaajien yhteinen sählykerho rakentaa tiimihenkeä

Rinnekotien Asunto ensin -yksiköiden sählykerhossa asukkaiden ja ohjaajien roolit jäävät kentän laidalle. Yhdessä tekeminen tuo asukkaiden arkeen rutiineja ja onnistumisen tunteita sekä auttaa luottamuksen rakentamisessa. “Tässä ei ole kyse vain sählynpeluusta, vaan isommista asioista. Meidän tehtävämme on tuoda toivoa ihmisten elämään, oli heidän arkensa millaista tahansa“, sanoo yhteisötyöntekijä Anne Hietalahti.

Yhteisöpedagogiikkaa opiskellessaan Arttu Sailo törmäsi usein näkemykseen, ettei Asunto ensin -yksiköiden asiakaskunta pysty sitoutumaan mihinkään, eikä heille sen vuoksi pystytä järjestämään osallistavaa toimintaa.

“Mietin, että toimintakulttuuria pitää muuttaa: ei vain lasketa rimaa, vaan mennään vaikka tunnelin kautta sen riman ali”, Rinnekotien Asunto ensin -yksikkö Hian ohjaaja Sailo sanoo.

Sailo päätti perustaa Hian sekä samassa pihapiirissä Helsingin Alppikadulla sijaitsevien Tammituvan ja Auroratalon yhteisen sählykerhon. Hiassa ja Tammituvassa tarjotaan ympärivuorokautista palveluasumista henkilöille, joilla on vaikeita päihteistä ja mielenterveyden häiriöistä johtuvia haasteita. Auroratalo taas tarjoaa tuettua asumista pitkäaikaisasunnottomille helsinkiläisille.

Viikoittainen sählykerho on suunnattu sekä asukkaille että työntekijöille.

“Asukkaiden sijaan rekrytoin ensin mukaan paljon ohjaajia, jotka alkoivat yhdessä pyörittää toimintaa. Vasta sen jälkeen pyydettiin asukkaat mukaan”, Sailo kertoo.

Alppikadun korttelissa yksiköiden välinen yhteistyö on periaatteessa helppoa, koska yksiköt sijaitsevat lähekkäin samassa pihapiirissä.

“Käytännössä alussa oli kuitenkin haasteita, kun innokkaita osallistujia ei meinannut löytyä. Mutta Annen kanssa olemme saaneet aktivoitua ihmisiä mukaan.”

Osallistava toiminta vaati sitoutumista

Yhteisötyöntekijä Anne Hietalahden mukaan juuri yksiköiden välinen yhteistyö, into ja periksiantamattomuus ovat osallistavan toiminnan tärkeimpiä mahdollistajia.

“Into tarttuu. Toivoisin, että tällaista yksiköiden välistä yhteistyötä olisi enemmänkin. Se olisi sekä asukkaiden että työntekijöiden etu”, hän sanoo.

Into tarttuu. Toivoisin, että tällaista yksiköiden välistä yhteistyötä olisi enemmänkin.

Arttu Sailon mukaan yhteistyö myös takaa toiminnan pyörimisen: jos yhdessä yksikössä on haastava päivä eikä osallistujia sinä päivänä löydy, voi toinen tiimi ottaa koppia toiminnan järjestämisestä.

“Jos sovittu ohjelma jätetään järjestämättä, voi asukas kokea niin suuren petetyksi tulemisen tunteen, ettei koskaan enää tule mukaan.”

“Kannustan myös siihen, että työntekijät ammentaisivat ideoita toiminnan järjestämiseen myös omista kiinnostuksen kohteistaan”, Anne Hietalahti jatkaa.

Hän korostaa työyhteisön tuen merkitystä: ohjelman järjestäminen ei voi olla yhden ihmisen vastuulla, eikä se saa loppua työntekijöiden vaihtuessa.

“Ihmiset tarvitsevat korjaavia kokemuksia”

Arttu Sailon mukaan yhdessä tekemisen vaikutus säteilee myös yksiköiden arkeen.

“Asukas, joka yksikössä on hyvin sulkeutunut ja vihamielinen, saattaakin olla pelikentällä iloinen ja avoin. Ryhmässä henkilöt, etenkin miehet, joille tunteiden ilmaiseminen voi olla vaikeaa, pystyvät käsittelemään omia tunteitaan, onnistumisia ja pettymyksiä.”

Osalle asiakkaista sählykerhoon osallistuminen on ensimmäisiä myönteisiä kokemuksia pitkään aikaan. Sailo uskoo, että oikeassa elämänvaiheessa koetut onnistumisen tunteet voivat avittaa ihmistä uuteen suuntaan elämässään. Säännöllinen harrastustoiminta voi tuoda rakennetta levottomaan arkeen.

Osallistuminen ja osallisuus vaikuttavat ihmisen identiteettiin.

Säännöllinen harrastustoiminta voi tuoda rakennetta levottomaan arkeen.

“Jokaisen meistä täytyy olla osa jotain. Moni asukkaistamme on osallinen asioihin, joilla on negatiivinen vaikutus elämään. On hienoa, että heillä on mahdollisuus olla osana myös toimintaa, jossa he tulevat hyväksytyiksi porukkaan”, Anne Hietalahti sanoo.

“Tässä ei ole kyse vain yhden yksikön sählynpeluusta, vaan isommista asioista. Autamme ihmisiä rakentamaan uudelleen luottamusta palveluihin, yhteiskuntaan ja itseensä. Meidän tehtävänämme on tuoda toivoa ihmisten elämään, oli heidän arkensa millaista tahansa. Ihmiset tarvitsevat korjaavia kokemuksia.”

Meistä kaikista on moneksi

Yksiköiden arki urautuu helposti ja ihmiset voivat jäädä rooliensa vangeiksi.

“Jos tiedetään, että jollain on tapana riehua, katsotaan häntä helposti siitä näkökulmasta. On tärkeää luoda ihmisille mahdollisuuksia näyttää itsensä uudessa valossa”, Anne Hietalahti toteaa.

“Sählykentällä ei olla asukkaita ja ohjaajia, pelkästään joukkuekavereita.”

Sählykentällä ei olla asukkaita ja ohjaajia, pelkästään joukkuekavereita.

“Osallistava toiminta tuo tunteen, että ollaan tiimi. Siitä on monelle ohjaajallekin jäänyt positiivinen kokemus. On huomattu, että asukkaista on moneksi. Joku on entinen urheilija, toinen taitava piirtäjä”, Sailo kertoo.

Hänen mukaansa osallistava toiminta, johon myös ohjaajat sitoutuvat, voi auttaa asukkaita muuttamaan omaa näkemystä itsestään:

“Asukkaat peilaavat paljon itseään muiden reaktioiden kautta – he ovat tarkkanäköisimpiä ihmisiä, joita olen tavannut. Kun ohjaajalta saa myönteistä palautetta, se tarttuu.”

Teksti ja kuva: Viestintäkoordinaattori Kiira Suoranta, Diakonissalaitoksen viestintä