Harjoittelu muutti urasuunnitelmat – kannatti olla rohkea
“Opiskeluaikana en ollut ajatellut työskenteleväni kehitysvammaisten parissa. Päädyin kuitenkin sattumalta työharjoitteluun alalle, huomasin viihtyväni ja sillä tiellä olen edelleen”, kertoo lähihoitaja Pipsa Pekkarinen.
Pekkarinen on työskennellyt kehitysvamma-alalla yksitoista vuotta, joista viimeiset kaksi vuotta yhteisenä ohjaajana toimintakeskus Rinnekodit Seljassa, Nyytissä ja Kartanonhaassa. Kyseinen työmalli tarkoittaa sitä, että Pipsa työskentelee siinä yksikössä, jossa tarvitaan työntekijää. Päiviin mahtuu paljon vaihtelua, sillä niin yksiköt, asiakkaat ja sitä myöten työtehtävät ovat erilaisia.
Hyvinvointi keskeisenä arvona
Rinnekotien arvomaailman Pipsa summaa siihen, että kaikessa tekemisessä pyritään selkeästi asiakkaiden hyvään – se näkyy päivittäisessä työssä. Raha ei puhu päätösten taustalla samalla tavalla kuin voittoa tavoittelevissa yrityksissä, vaan asiakkaiden hyvinvointi on keskeinen arvo. Pyrkimys hyvään näkyy myös siinä, että työntekijöille tarjotaan kehittymismahdollisuuksia ja koulutuksia. Jatkuva ajan tasalla pysyminen varmistaa sen, että asiakkaat saavat parasta mahdollista palvelua.
Pipsa ei halua jämähtää työssään vanhoihin toimintamalleihin. Hän nauttii uuden oppimisesta ja haluaa tuoda uusia taitoja myös osaksi työyhteisöään. Koulutusten kautta hän on perehtynyt muun muassa kinestetiikkaan, minkä tuominen vahvemmin osaksi päivittäistä työtä kiinnostaa jatkossakin, sillä siitä olisi hyötyä monille asiakkaille.
Nautin uuden oppimisesta ja haluan tuoda uusia taitoja myös osaksi työyhteisöäni.
Pipsa tekee mielellään töitä käsillään, ja siitä kumpuava luovuus on voimavara myös töissä. Se auttaa häntä keksimään ryhmille erilaista toimintaa, esimerkiksi askarteluideoita. Pipsan mukaan luovat ehdotukset otetaan töissä hyvin vastaan ja muukin tiimi lähtee mielellään mukaan ideointiin.
Ennakkoluulot ja työn todellisuus
Työ kehitysvammaisten parissa ei Pipsan mielestä ole erityisen trendikästä. Alaan liittyy myös ennakkoluuloja, joista yksi johtuu alan tuntemattomuudesta ja sitä kautta kehitysvammaisten näkeminen pelottavina. Työntekijöistäkin moni on ajautunut kehitysvammaisten pariin aluksi sattumalta, kuten Pipsalle itselleenkin kävi. Alkuun päästyään alaa oppii kuitenkin arvostamaan ja työ vie mukanaan.
Antoisaan työhön liittyy myös haasteita, joista yhtenä Pipsa mainitsee vuorovaikutuksen asiakkaan kanssa, joka ei puhu. Yhteyden löytäminen vaatii aikaa, ammattitaitoa ja sitä, että toisen oppii tuntemaan, mutta siinä onnistuminen on lopulta myös työn hienoimpia puolia.
“Parasta on se, kun asiaa on toistettu monia kertoja ja hakattu päätä seinään – kun se lopulta onnistuu, se on palkitsevinta.”
Katso myös #silkkaasotea kampanjavideot tästä linkistä.
