Poikani sai toisen mahdollisuuden

Huumeriippuvuus on sairaus. Tätä ei usein ymmärretä vaan huumeidenkäyttäjiä syyllistetään omasta kohtalostaan. Heidät pitäisi kohdata ihmisenä. Päihderiippuvaisen käytös ei johdu rikollisesta ja itsekkäästä luonteesta vaan sen saavat aikaan päihteet. Meiltä tuntuu unohtuvan, että käyttäjät ovat aina jonkun läheisiä. Vanhempien huoli ei koskaan katoa, vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Huumeet voivat viedä sinunkin lapsesi.

Minnan poika Ossi (nimet muutettu) päätyi aikuistumisen kynnyksellä tekemisiin huumeiden kanssa. Tästä on jo kulunut reippaasti yli kaksikymmentä vuotta, mutta huumeet näyttelevät vielä osaa heidän elämäänsä, onneksi kuitenkin pienempää sellaista.

Olisinko voinut toimia toisin?

Kun oma lapsi käyttää huumeita, on omaisen huoli suuri. Silloin iskee hätä ja paniikki sekä halu ymmärtää tapahtunutta. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

– Äitinä sitä tuntee epäonnistumista ja häpeää. Mitä minä tein väärin? Miten epäonnistuin kasvatuksessa näin?, muistelee Minna.

Lapset kulkevat omia polkujaan. Heitä voi ohjata, mutta valintansa he tekevät itse. Tämä koskee niin huumeidenkäytön aloitusta kuin hoitoon hakeutumista. Ketään ei voi pakottaa, tahto parantumiseen on tultava itsestä. Sen sijaan, että jäisi märehtimään, miksi näin on käynyt, on mietittävä, miten tästä eteenpäin?

– En koskaan katkaissut välejä poikaani, mutta tein selvät säännöt. Niinä lyhyinä jaksoina, kun hän asui luonani, meille ei huumeita tuotu. En myöskään halunnut toimia huumeidenkäytön mahdollistajana antamalla rahaa.

Minnan huolta ja surua on lisännyt se, että tarinaan kuuluu myös lapsenlapsi. Lapsi asuu nykyään äitinsä kanssa.

Kadulta takaisin kiinni elämään

Ossin elämä oli ollut ylä- ja alamäkeä. Päättyneet ihmissuhteet olivat usein pimeitä hetkiä elämässä. Ossi meni naimisiin ja sai pojan. Avioero kuitenkin johti aallon pohjalle, joka vei mennessään työn, rahat, asunnon ja erotti isän pojastaan. Puoli vuotta kadulla ja lääkärin varoitus viimeisestä mahdollisuudesta tehdä elämässään muutos sai Ossin hakeutumaan korvaushoitoon. Hän pääsi päihdepalveluyksikkö Breikin asiakkaaksi.

– En ensin ymmärtänyt mitä korvaushoito tarkoittaa. Epäluuloinen suhtautumiseni kääntyikin pian toivonkipinäksi. Kun näin ja kuulin kuinka ihanasti poikaani kohdeltiin Breikissä, suuri huoli tippui harteiltani. Nyt hän oli turvassa,  Minna kuvailee.

Breikissä ihminen kohdataan ihmisenä

Breikissä Ossi on saanut apua päihteidenkäyttöön sekä arjen käytännön asioiden hoitamiseen. Siellä on hoidettu hänen itsetuntoa ja haavoja. Breikin myötä hän pääsi myös mukaan Steppi-hankkeeseen (2017-2020), joka oli suunnattu työelämän ulkopuolella oleville huume- ja asumispalveluiden asiakkaille. Tavoitteena oli löytää ratkaisuja heikommassa asemassa ja syrjäytymisvaarassa olevien asiakkaiden toiminta-, opiskelu- ja työkyvyn lisäämiseksi.

– Mielestäni ei ole olennaista, mitä kautta päihteidenkäyttäjät saavat apua, kunhan saavat ja lopputulos ohjaa kuntoutumiseen. Meidän kohdalla korvaushoito oli avain parempaan tulevaisuuteen, Minna jatkaa.

Ossilla on ollut koko ajan sama hoitaja, joka on tukenut ja auttanut. Välit omaan hoitajaan ovat edelleen läheiset, vaikka hoitokerrat ovat vähentyneet. Minna on kiitollinen tästä paikasta, joka on antanut toivoa hänen ja hänen poikansa elämään.

Elämää tässä hetkessä

Ossin elämänpalaset asettuvat pala kerrallaan kohdilleen. Itseluottamus on kasvanut. Hän on päässyt osa-aikaiseen työhön. Hän on saanut asunnon. Lääkkeitä on vähennetty. Mikä parasta, hän voi taas tavata poikaansa säännöllisesti.

– Kun näin miten poikani ja pojanpoikani olivat yhdessä, kokkailivat ja leikkivät, oli se ihana hetki, kertoo Minna heille annetusta uudesta mahdollisuudesta.

Toivo saada lapsi vielä kiinteämmin takaisin heidän elämäänsä on kova. Toivoa on aina.

Teksti: Noora Viitanen

Artikkeli on julkaistu alun perin 23.1.2019 ja sitä on päivitetty tammikuussa 2023.