Hyppää sisältöön
Ajankohtaiset | Blogi

Ikääntyminen ei vie itsemääräämisoikeutta

Ikääntyminen ei vähennä itsemääräämisoikeutta, mutta kyky tehdä itseä koskevia päätöksiä voi iän myötä heiketä. Mitä se tarkoittaa arjessa? Rinnekotien palvelualuejohtajan Mirikle Nousiaisen kanssa aiheesta keskustelivat hoivakoti Rinnekodit Viikin yksikönjohtaja Susanna Perkiömäki sekä Rinnekodit Kairos-kodista yksikönjohtaja Pasi Nyman, sairaanhoitaja Suvi Pitkänen ja lähihoitaja Emilia Syrjä.

Ikääntyneiden palveluja tarjoavissa yksikössä mietitään päivittäin itsemääräämisoikeuteen liittyviä asioita.

Rinnekodit Viikki Helsingissä tarjoaa ympärivuorokautista palveluasumista 18 ikääntyneelle asukkaalle, joilla on psykogeriatrisen tuen tarve. Palveluyksikön johtaja Susanna Perkiömäki kertoo, että yksikössä mietitään päivittäin itsemääräämisoikeuteen liittyviä asioita. Tämä tarkoittaa usein myös varsin vaikeiden eettisten kysymysten pohdintaa, mutta se on osa työn mielekkyyttä, Perkiömäki toteaa.

Joskus arjessa tulee eteen tilanteita, joissa asiakkaan tahdon toteuttaminen on mahdotonta ja yhteinen keskustelu on tarpeen. Riskien ja mahdollisuuksien pohdinnassa yksikkö on hyödyntänyt myös Rinnekotien itsemääräämisoikeustyöryhmän apua.

Rinnekodit Kairos-koti Oulussa tarjoaa ympärivuorokautista palveluasumista 24 ikääntyneelle asiakkaalle. Yksikön rajoitustoimenpiteet painottuvat sängynlaitoihin ja geriatrisessa tuolissa tai pyörätuolissa käytettäviin vöihin. Palveluyksikön johtaja Pasi Nyman toteaa, että ikääntyneiden palveluissa on tultu pitkä matka tähän päivään, kun ajatellaan esimerkiksi liikkumisvapautta. Magneettivyöt ja tuolin eteen lukolla kiinnitettävät pöydät ovat onneksi historiaa.

Asiakas ei välttämättä muista, että jalat eivät enää kanna ja pyytää avaamaan tuolin vyön.

Sairaanhoitajat Suvi Pitkänen ja Emilia Syrjä toteavat, että mietintää aiheuttavia teemoja edelleen kuitenkin on. Asiakas ei välttämättä muista, että jalat eivät enää kanna ja pyytää avaamaan tuolin vyön, jonka tarpeellisuuden lääkäri on arvioinut. Vaikka tilannetta perustellaan, asiakas ei ymmärrä, miksi hän ei voi lähteä liikkumaan itsenäisesti. Vaatii ammattitaitoa saada tilanne rauhoittumaan. Käytännössä on pitkälti hoitajien varassa arvioida rajoitusten tarpeellisuutta, mutta lääkäri sen sitten virallisesti päättää.

Kairos-kodissa tehdään asiakkaille itsemääräämisoikeuden tukemissuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa, vaikka laki ei sitä edellytä. Mikäli asiakas haluaa, sekä tilanteissa, joissa hän ei pysty toiveitaan kuvaamaan, myös läheiset otetaan mukaan suunnitelman tekoon ja yritetään selvittää asiakkaan omaa tahtoa. Paljon myös havainnoidaan henkilön reaktioita, jotta saadaan vahvistusta sille, mikä on hänelle mieluista ja mikä ei. Ja se mielihän voi muuttua, Emilia Syrjä huomauttaa.

Haastavia ovat tilanteet, joissa asiakas vastustaa perushoitoa niin voimallisesti, että hoitaja ei välttämättä uskalla tätä lähestyä.


Susanna Perkiömäki kertoo, että joidenkin asiakkaiden kohdalla itsemääräämisoikeuteen liittyviä asioita pohditaan viikoittain. Haastavia ovat tilanteet, joissa asiakas vastustaa perushoitoa niin voimallisesti, että hoitaja ei välttämättä uskalla tätä lähestyä. Valmistuessasi ammattiin olet antanut lupauksen, että hoidat sairaita, mutta onko se tehtävä oma turvallisuus vaarantaen? Työtä tehdään toki omalla persoonalla, mutta määrittääkö se, uskallatko lähestyä väkivaltaa sen, oletko hyvä työssäsi?

Onko kohtuullista vaatia, että ikääntyneiden palveluissa hoitotyötä tekevän henkilön vastuulla on arvioida käytännössä, onko henkilön itsemääräämiskyky alentunut ja täyttyvätkö perusteet rajoittamiselle? Tällä hetkellä arjen työn tukena on vain suosituksia ja ennakkotapauksia ja siksi esittäisinkin muutaman toiveen tulevaan asiakas- ja potilaslakiin. Voisiko kehitysvammapalveluissa käytössä oleva asiantuntija-arvio laajentua koskemaan myös muita asiakas- ja potilasryhmiä? Näin saisimme sekä asiakkaat että hoito- ja ohjaustyötä tekevät tasavertaiseen asemaan.
”Uutta lakia odotetaan kentällä kuumeisesti. Tahtotilana olisi saada myös muita, kuin konkreettiseen rajoittamiseen liittyviä asioita lakiin, esimerkiksi päätöksentekoon liittyen”, Susanna Perkiömäki sanoo.

”Varsinkin ne tilanteet, jossa ihminen ei ymmärrä tekojensa seurauksia ja on vaaraksi omalle terveydelleen pitkällä tähtäimellä, ovat sellaisia, joihin toivotaan sanoitusta. Asiantuntija-arvio toisi tähänkin ratkaisun.”

On varsin todennäköistä, että tämän blogin tekoon osallistuneet ovat itsekin joskus ikääntyneiden palveluiden käyttäjiä. Nyt lieneekin hyvä hetki kysyä, mitä toiveita ammattilaisina heillä on hoitonsa suhteen?
”Toivon inhimillisyyttä, kun en pysty enää itse päättämään”, Pasi Nyman vastaa.
”Toivon, että henkilöstö voi tehdä päätöksiä perustellusti ja että työtä tehdään sydämellä ja arvokkaasti ikääntynyt kohdaten.”

Toivon inhimillisyyttä, kun en pysty enää itse päättämään.


”Rajoitustoimenpiteisiin järkeä. Jos olen itse vastaavassa asumisyksikössä, toivon että henkilöstö voi tehdä ratkaisuja, jos katsoo, että olen vaarassa vahingoittaa itseäni. Ei tehdä tätä liian vaikeaksi”, Emilia Syrjä sanoo.
”Ja toivottavasti on riittävät resurssit, jotta ehditään edelleen aidosti pysähtyä asioiden äärelle”, Suvi Pitkänen lisää.
“Omalla kohdallani olen hieman huolissani yhteisöllisestä asumisesta. Tulenko varmasti kuulluksi, jos en pysty ilmaisemaan, että en nauti yhteisissä tiloissa olemisesta? Vai osallistetaanko automaattisesti? Henkilökunnan tärkeys korostuu yksinäisyyden ehkäisyssä”, Susanna Perkiömäki sanoo.

Oman tahdon kirjaaminen on teko, jonka kuka tahansa voi tehdä, vaikka jo tänään. Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus ovat kansallisesti käytössä olevia lomakkeita tahdon ilmaisuun. Toivottavasti tulevaisuudessa myös itsemääräämisoikeuden tukemissuunnitelma. Koska meillä on oikeus.

Nainen katsoo hymyillen kameraan.

Tämä artikkeli on osa Rinnekotien palvelualuejohtajan Mirikle Nousiaisen itsemääräämisoikeus-blogisarjaa. Sarjassa itsemääräämisoikeudesta keskustellaan Diakonissalaitoksella ja Rinnekodeissa eri asiakasryhmien parissa työskentelevien sote-alan ammattilaisten kanssa. Blogissa pohditaan myös nykyisen lainsäädännön suhdetta tarpeisiin ja tarvittavia muutoksia tulevaan asiakas- ja potilaslakiin. Tavoitteena on tarjota eri näkökulmia ajattelulle.  Lue sarjan edellinen osa tästä linkistä.

ikääntyneet itsemääräämisoikeus