Rinnekotien asiantuntijat: Lapset ja nuoret priorisoitava palveluissa
Osa nuorista käyttää yhä vahvempia päihteitä ja voi entistä huonommin. Tilanteeseen puuttuminen edellyttää varojen suuntaamista ennaltaehkäisevään työhön ja matalan kynnyksen palveluihin. Tällä hetkellä emme Suomessa aidosti priorisoi lasten ja nuorten palveluja, toteavat Rinnekotien asiantuntijat.
”Terveydenhuollon resursseilla mitattuna elämme erittäin epätasa-arvoisessa maassa”, toteaa Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen.
”Perusterveydenhuollon pitäisi olla se paikka, josta esimerkiksi huonosti voiva, päihdeongelmainen nuori saa apua. Tukitoimet pitäisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, mutta usein asiat pääsevät pahenemaan hyvinkin pitkälle, ennen kuin saadaan apua. Varhaisvaiheen puuttuminen takkuaa meillä pahasti”, Kantonen sanoo.
Kantonen ottaa esimerkiksi nuorisopsykiatrisen hoidon: Jos on varaa ottaa terveysvakuutus, voi hakeutua yksityiselle puolelle hoitoon hyvinkin nopeasti. Julkisen terveydenhuollon kautta polku on pitkä ja mutkikas ja voi johtaa pahimmassa tapauksessa umpikujaan.
”Usein on pitänyt tapahtua paljon pahoja asioita, jotta meillä pääsee erikoissairaanhoidon piiriin. Esimerkiksi meidän asiakkaatkaan eivät aina pääse, vaikka taustalla on väkivaltaa ynnä muuta”, sanoo palveluyksikön johtaja Elisa Uusi-Oukari.
Uusi-Oukari johtaa Porissa Rinnekodit Poppelia. Poppeli tarjoaa lastensuojelun sijais-, avo- ja jälkihuollon laitosasumispalveluita neuropsykiatrisesti oireileville sekä mielenterveys- ja päihdeongelmaisille lapsille ja nuorille.
Uusi-Oukari ja Kantonen katsovat nuorten päihteiden käyttöä vähän eri vinkkelistä, mutta heitä yhdistää huoli: nuorten huumekuolemat ovat kasvussa, yhä nuorempien lasten väkivaltainen käyttäytyminen lisääntyy ja keinot puuttumiseen tuntuvat olevan hukassa. Paljon on silti tehtävissä, jos vain tahtoa löytyy.
Alkoholi ei ole cool
Nuorten päihteiden käyttö polarisoituu: Toisaalla ovat he, jotka eivät käytä mitään päihteitä, toisaalla he, jotka käyttävät yhä vahvempia päihteitä. Yhteistä nuorille on Elisa Uusi-Oukarin mielestä se, että alkoholin käyttöä pidetään yhä useammin nolona. Alkoholi on korvautunut kannabiksella, amfetamiini ja ekstaasilla, mutta myös tätä kovemmilla huumeilla.
”Moni nuori hoitaa itseään päihteillä. Aiemmin päihteet olivat sosiaalinen juttu, mutta nyt yhä useampi käyttää päihteitä yksin, omassa huoneessaan, katseilta salaa”, Uusi-Oukari sanoo.
Moni nuori hoitaa itseään päihteillä. Aiemmin päihteet olivat sosiaalinen juttu, mutta nyt yhä useampi käyttää päihteitä yksin.
Jarmo Kantonen huomauttaa, että päihteiden käyttö ei aina ole nuorilla huoliin reagointia, vaan pikemminkin mielihyvän maksimointia. Päihteet tarjoavat nopeasti hetkellisen hyvän olon, ja vähentävät samalla pelkoja ja epävarmuutta.
Sosiaalisen median kaiken läpileikkaavuus altistaa nuoret riippuvuuksille koko ajan aikaisemmin.
”Moni ottaa ensiaskeleensa kohti riippuvuutta koukuttumalla kännykkään. Lapset altistuvat sosiaalisen median tarjoamalle, usein monin tavoin vääristyneelle maailmankuvalle jo hyvin nuorina.”
Kiinnostu ja keskustele nuoren kanssa
Milloin nuoren päihteiden käytöstä tulisi huolestua?
”Tilanteet ja nuoret ovat aina yksilöllisiä, mutta usein selvä muutos käytöksessä on ensimmäinen hälytysmerkki. Esimerkiksi jos nuori menettää kiinnostuksen koulunkäyntiin tai ylipäänsä velvollisuudentunne heikkenee, silloin on syytä ainakin seurata tilannetta”, Elisa Uusi-Oukari toteaa.
Jos nuori menettää kiinnostuksen koulunkäyntiin tai ylipäänsä velvollisuudentunne heikkenee, silloin on syytä ainakin seurata tilannetta.
Myös Jarmo Kantosen mukaan käyttäytymisen muutokset ovat tärkeitä signaaleja. Keskusteluyhteyttä nuoren kanssa kannattaa ylläpitää ja vaalia kaikissa tilanteissa.
Poppelin nuorten kohdalla keskusteluyhteyttä ei lähtökohtaisesti ole silloin, kun nuori muuttaa uuteen kotiinsa.
”Yhteyttä aletaan rakentaa luomalla perusturvaa ja luottamusta. Vasta sitten voidaan päästä eteenpäin. Kun teini on itse siihen valmis, pidetään keskusteluyhteys auki. Aina se ei onnistu, mutta niissäkin tilanteissa on tärkeää, että on pysyvä, turvallinen aikuinen, joka käyttäytyy johdonmukaisesti, vaikka teini kuinka pärskii vastaan, nimittelee ja käyttäytyy huonosti”, Uusi-Oukari sanoo.
Hän kannustaa vanhempia olemaan kiinnostuneita teineistään.
”Kannattaa mennä mukaan teinien maailmaan. Trendit vaihtelevat nopeasti ja meidän ammattilaistenkin on välillä vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä nuorten maailmassa tapahtuu.”
Niin sanottu hyvän perheen lapsi voi tulla riippuvaiseksi päihteistä siinä missä huonommistakin lähtökohdista tuleva.
”Myöskään tieto ei pelasta päihderiippuvuudelta. Kyllä moni poliisi ja sosiaalityöntekijäkin juo itseään hautaan”, Kantonen huomauttaa.
Varhainen puuttuminen tärkeää
Ennaltaehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen eivät Jarmo Kantosen ja Elisa Uusi-Oukarin mukaan tällä hetkellä toimi kuten pitäisi. Esimerkiksi laitoshoidon puolella jalkautuvia palveluja on tarjolla vähemmän kuin tarve olisi.
”Ennaltaehkäisevästä työstä on kyllä puhuttu pitkään, mutta ei me olla siinä yhteiskuntana onnistuttu, kun lapset ovat vaaraksi toisilleen. Myös kouluihin pitäisi saada jalkautuvaa työtä, nuorisotyötä ja erikoissairaanhoitoa. Esimerkiksi koulun ja nuorisopsykiatrian yhteistyön lisääminen olisi erittäin tärkeää”, Uusi-Oukari toteaa.
”Nyt tarvittaisiin lisää varhaisen puuttumisen kanavia ja matalan kynnyksen lähipalveluita, joiden avulla päästään heti kiinni ongelmien juurisyihin. Sen sijaan tällä hetkellä tilanne on se, että lähiterveysasemia lopetetaan ja isossa koulussa voi olla jopa 850 oppilasta yhtä psykologia kohden. Tämä on vitsi, joka ei naurata”, Kantonen kiteyttää.
Nyt tarvittaisiin lisää varhaisen puuttumisen kanavia ja matalan kynnyksen lähipalveluita, joiden avulla päästään heti kiinni ongelmien juurisyihin.
Hän peräänkuuluttaa lisää yhteiskunnallista keskustelua siitä, mihin kutistuneet sote-varat käytetään. Kantonen uskoo, että rahaa kyllä löytyy, kun priorisoidaan oikein. Yksi hyvä esimerkki on Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalvelu, joka auttaa eri tavoin hankalassa tilanteessa olevia 16–29-vuotiaita koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria löytämään oman polkunsa.
”Monesti sanotaan, että haluamme satsata lapsiin ja nuoriin, mutta se ei näy riittävästi resurssien kohdentamisessa”, Kantonen sanoo.
Jokaiselle lapselle mahdollisuus
Moni lastensuojelun asiakkaista on nähnyt päihdehaittoja pienestä pitäen. Suurimmat lapsuuden traumat liittyvät usein juuri vanhempien päihteiden käyttöön.
”Voidaan puhua ylisukupolvisesta haasteesta. Kaikille ei ole jaettu samoja pelikortteja, ja osan mahdollisuudet on tuhottu jo sikiövaiheessa. Jos lapsen ensimmäiset vuodet ovat turvattomia ja päihdehuuruisia, on palvelujärjestelmän tehtävä tasoittaa mahdollisuuksia”, Kantonen huomauttaa.
”Uskon, että pitkäaikaisella, hyvällä hoidolla jokaisella lapsella on mahdollisuus vaikka mihin. Toki meillekin tulee lapsia, joilla on vanhempien toiminnasta johtuvia kehityshäiriöitä ja sairauksia, joita ei vain voi hoitaa pois. Nämäkin nuoret voivat kuitenkin löytää oman paikkansa yhteiskunnassa”, Elisa Uusi-Oukari sanoo.
Suoraa puhetta päihteistä SuomiAreenassa Rinnekotien paneelissa tiistaina 25.6. klo 13: Ei hyssytellä suljettujen ovien takana – murretaan päihdemyyttejä.
Teksti: Susanna Kaaja, viestintä- ja markkinointipäällikkö, Rinnekodit
