Silta omaan kotiin
Turvattomuuteen turtuu. Sen on huomannut moni Asunto ensin -yksikkö Rinnekodit Sillan asukas nyt, kun he ovat löytäneet Sillasta kodin. Vasta turvallisen kodin myötä huomaa, miten paljon turvattomuutta on aikaisemmin kokenut. Asukkaiden yhteinen toive on, että naapurusto olisi kaikille turvallinen. He toivovat, että heidät koetaan hyviksi naapureiksi ja ettei kukaan joudu silmätikuksi. Siitäkin on kokemusta, kirjoittaa Diakonissalaitoksen naapurustotyön koordinaattori Felicia Kazandjian.
Joulukuun puolivälissä 2022 Kurkimäkeen Helsinkiin avautui Rinnekotien uusi Asunto ensin -yksikkö Silta. Jo keväällä 2022 aloitettiin yhteydenpito naapuruston kanssa ja kerrottiin, että alueelle on uusia naapureita. Naapurustolle lähetettiin infokirjeitä, joissa kerrottiin, millaisesta yksiköstä on kyse. Yhteisissä infotilaisuuksissa tarjottiin mahdollisuus kysyä mieltä askarruttavista asioista. Kysymyksiä riitti ja naapurustoa mietitytti erityisesti, millaisia ongelmia yksikkö mahdollisesti tuo tullessaan. Naapurit pohtivat, vaikuttavatko uudet naapurit alueen turvallisuuteen. Toisaalta he ehdottivat myös yhteistä tekemistä, esimerkiksi yhteisiä jääkiekkopelejä. Yleisesti uteliaisuus voitti pelot ja uusi yksikkö toivotettiin tervetulleeksi.
Uteliaisuus voitti pelot ja uusi yksikkö toivotettiin tervetulleeksi.
Silta on saanut asukkaita pikkuhiljaa. Asukkaat kokevat, että kaikki on sujunut hyvin ja oma koti on tuntunut hyvältä. Samoin hyvältä on tuntunut myös Kurkimäki, joka onkin alueena monelle tuttu. Joukossa on myös paluumuuttajia, jotka ovat lapsuudessaan tai nuoruudessaan asuneet Kurkimäessä ja saattavat törmäillä kaduilla tuttuihin. Asukkaita on myös ilahduttanut, miten tilavia ja mukavia asunnot ovat. ”Kämppä on turhankin iso, kun ei ehdi kuin yhdessä huoneessa olla kerrallaan”, vitsaili yksi asukkaista.
Suurin osa Sillan asukkaista on asunut aiemminkin jonkinlaisessa asumisyksikössä. Kokemukset niistä eivät välttämättä aina ole pelkästään positiivisia, vaan yksiköt ovat usein tuntuneet levottomilta ja täyteen ahdetuilta. Yksi asukkaista iloitseekin nimenomaan siitä, kuinka rauhallista Sillassa on. Aiemmin hän ei koskaan nukkunut yötä ilman jotain häiriötä. ”Odotus oli se, että mikä tahansa on parempi kuin edellinen”, toteaa toinen.
Yksi asukkaista iloitseekin nimenomaan siitä, kuinka rauhallista Sillassa on.
Silta koostuu neljästä luhtitalosta, joiden keskellä on suurehko sisäpiha. Sisäpihaan on suunnitteilla kesäksi grillausta, kasvien viljelyä ja muuta yhteistä tekemistä. Sisäpiha saikin jo elämää Sillan avajaisissa toukokuussa. Tilaisuudessa oli laulua, runonlausuntaa, vohveleiden paistoa sekä taiteilija Enni-Kukka Tuomalan empatiakampanjan tehtäviä. Myös naapurustoa saapui paikalle tutustumaan uuteen yksikköön ja sen asukkaisiin.
Arki Sillassa pitää sisällään paljon yhdessäoloa. Jo lyhyessä ajassa asukkaat ovat tutustuneet toisiinsa ja kertovatkin viettävänsä paljon aikaa yhteisötilassa, jossa voi vaikka katsella televisiota, rupatella tai soitella kitaraa. Pöydällä on usein laatikko, jossa on tutuksi tulleen lähikauppiaan lahjoittamia vihanneksia ja leipiä. Sillassa on erittäin kodikas tunnelma ja kaikesta huomaa, että uusi koti ilahduttaa asukkaita. Monen asukkaan historiassa on ollut pettymysten jatkumo. Uuteen kotiin pääsy tai erilaisen avun tai tuen saaminen ei välttämättä ole aina onnistunut. ”On ollut pettymyksiä taustalla. Siksi en uskaltanut iloita, ennen kun muuttoauto tuli pihaan.”
On ollut pettymyksiä taustalla. Siksi en uskaltanut iloita, ennen kun muuttoauto tuli pihaan.
Aktiivinen naapurustotyö on keskeinen osa Sillan toimintaa. Naapurustotyön tavoite on tulla tutuksi naapureiden kanssa ja varmistaa, että asukkaat pääsevät osaksi ympäröivää yhteisöä. Naapurustotyön myötä ongelmatilanteet tulevat tietoon nopeasti ja niihin voidaan myös puuttua nopeasti. Naapurustotyö ei ole kaikille ennalta tuttua ja pohdimme yhdessä mitä se oikeastaan tarkoittaa. Onko se suuria tekoja vai ihan vaan tapa olla: hymyillä, moikata, kohdella toinen toistaan hyvin, auttaa tarvittaessa ja myös antaa toisen olla rauhassa tarvittaessa. ”Se on sitä, että kohtelee toisia niin kuin haluaa itse tulla kohdelluksi”, asukkaat pohtivat.
Felicia Kazandjian työskentelee Diakonissalaitoksen naapurustotyön koordinaattorina.
