Terveydenhuolto on yhä epätasa-arvoisempaa – miten käy itsemääräämisoikeuden?
Huhtikuun 7. päivä vietetään Maailman terveyspäivää, jotta tietoisuus maailmanlaajuisista terveysongelmista ja hyvinvoinnin parantamisesta lisääntyisi. Erityisryhmien kohdalla oman terveyden ja itsemääräämisoikeuden kytkeytyminen toisiinsa on ajankohtainen aihe etenkin nyt, kun hyvinvointialueilla mietitään yhä kovempia säästöjä. Itsemääräämisoikeus on ihmisoikeus, joka tulee taata jokaiselle iästä, sairaudesta tai vammasta riippumatta. Terveydenhuollossa itsemääräämisoikeuden tulisi aina olla toiminnan lähtökohta, mutta käytännössä se toteutuu vaihtelevasti, toteavat blogissa Rinnekotien palvelualuejohtaja Mirikle Nousiainen sekä Rinnekotien ja Diakonissalaitoksen lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen.
Itsemääräämisoikeus on keskeinen periaate terveydenhuollon palveluita tuotettaessa. Sen mukaan henkilöllä on oikeus määrätä omasta elämästään ja itseään koskevista asioista. Sosiaali- ja terveyspalveluja pitää tarjota siten, ettei ketään aseteta eriarvoiseen asemaan esimerkiksi iän, terveydentilan tai toimintakyvyn perusteella.
Terveydenhuollon palvelut tuotetaan hyvinvointialueilla. Päätöksiä toimipisteiden sulkemisista ja palveluiden supistamisesta on tullut hyvinvointialueilta viime aikoina runsaasti. Tällä hetkellä ihmiset ovat palveluiden saannin näkökulmasta hyvinkin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, millä hyvinvointialueella he asuvat ja millaisessa elämäntilanteessa ovat.
Itsemääräämisoikeus ei toteudu samanarvoisesti, vaan kuilu kansalaisten välillä kasvaa.
Käytännössä itsemääräämisoikeus ei toteudu samanarvoisesti, vaan kuilu kansalaisten välillä kasvaa: Hyvätuloiset voivat hankkia palveluita haluamaltaan taholta ja oikea-aikaisesti. Ne, jotka ovat työelämässä, voivat hyödyntää työterveyspalveluita. Monet muut, kenties eniten hoitoa tarvitsevat kansalaiset sen sijaan odottavat palvelua julkisen terveydenhuollon jonossa usein kohtuuttoman pitkään. THL:n tilastojen mukaan kaikilla hyvinvointialueilla on haasteita pysyä hoitotakuulainsäädännön asettamissa hoitoon pääsyn rajoissa kiireettömässä erikoissairaanhoidossa, mikä aiheuttaa hoitojen viivästymistä ja sairauksien pahentumista.
Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut tarvitsevat yhteistyötä
Terveydenhuolto pyrkii tarjoamaan samaa palvelua kaikille ottamatta huomioon erilaisten asiakkaiden tarpeita ja haasteita. Meillä sosiaalipalveluja tarjoavana toimijana on huoli siitä, miten asiakkaidemme palvelujen saatavuuden ja itsemääräämisoikeuden käy tulevaisuudessa? Heidän on jo nyt vaikea saada tarvitsemiaan palveluja toimintakykynsä huomioon ottaen ja oikea-aikaisesti, eivätkä kaavaillut säästöt ainakaan paranna tilannetta.
Erityisryhmiin kuuluvat henkilöt tarvitsevat tukea esimerkiksi kommunikaatiossa ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyen.
Sosiaalipalvelujen piirissä olevat erityisryhmiin kuuluvat asiakkaat tarvitsevat tukea niin palveluihin hakeutumisessa kuin vastaanoton toteutumisessakin. Tätä ei kuitenkaan huomioida palvelutarpeen arvioinnissa, vaikka juuri tässä olisi hyvä paikka pysähtyä tarkastelemaan sosiaalipalvelujen ja terveyspalvelujen yhteistyötä. Erityisryhmiin kuuluvat henkilöt tarvitsevat tukea esimerkiksi kommunikaatiossa ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyen. Myös aggressiivinen käyttäytyminen on tekijä, joka voi estää palvelun saamisen ja aiheuttaa vaaratilanteita niin asiakkaalle itselleen kuin hoitohenkilökunnalle. Lisäksi on hyvä miettiä, voisiko terveyspalvelun tuoda nykyistä useammin asiakkaan luokse tuttuun ympäristöön.
Palvelujen huono saatavuus, räätälöinnin puute ja joustamattomuus ovat suurimmat itsemääräämisoikeuden toteutumisen esteet tällä hetkellä terveyspalveluissa. Säästöjen keskellä olisikin hyvä pohtia, miten terveyspalveluja voisi toteuttaa yksilöllisemmin ja asiakas huomioiden, mutta samalla nykyistä kustannustehokkaammin. Voisiko esimerkiksi palvelumuotoilun keinojen hyödyntäminen terveyspalveluissa lisätä asiakaslähtöisyyttä ja joustavuutta?
