Hyppää sisältöön
Ajankohtaiset | Artikkeli

Yhteisöllinen asuminen vahvistaa osallisuutta ja itsenäisyyttä

Yhteisöllinen asuminen antaa asukkaille mahdollisuuden elää itsenäistä ja omannäköistä elämää, samalla kun he saavat tarvitsemansa tuen arjen haasteisiin. Rinnekodit Jokipolussa Espoon Lakistossa on toteutettu tällaista asumisen mallia ympärivuorokautisen palveluasumisen rinnalla lokakuusta lähtien, ja ensimmäiset asukkaat ovat jo muuttaneet uusiin koteihinsa. Yhteisöllinen asuminen ei ainoastaan tue itsenäisyyttä, vaan myös vahvistaa asukkaiden itsetuntoa.

Kirsi Lehtinen tiskaa uudessa kodissa, johon muutti hiljattain. “Yhteisöllisessä asumisessa on ajatus, että asukkaat elävät mahdollisimman itsenäistä ja omannäköistä elämää”, kertoo Jokipolun yksikönjohtaja Sanna Uotila (takana).

Yhteisöllinen asuminen perustuu ideaan, jossa asukkaat eivät ole pelkästään asiakkaita tai palvelun vastaanottajia, vaan aktiivisia osallistujia omassa asuinympäristössään. Asukkailla on oma vuokra-asunto, johon heillä on mahdollista saada tarvitsemaansa apua ja tukea.

”Tukea annetaan niissä asioissa, joissa asukas tarvitsee sitä. Tyypillisimmät tuen tarpeet ovat kodinhoidossa ja perushygieniassa. Monesti asukkailla riittää taitoja näihinkin, mutta motivaatiota ei ehkä ole. Silloin Jokipolun työntekijä on tukena esimerkiksi tehtävän aloittamisessa”, Jokipolun yksikönjohtaja Sanna Uotila kertoo.

”Ajatuksena on, että asukkaat elävät mahdollisimman itsenäistä ja omannäköistä elämää.”

Yhtenä toimintakyvyn mittarina yhteisölliseen asumiseen muutettaessa Uotilan mukaan on se, että pitää pärjätä yö ilman tukea. Ohjaajia ei ole paikalla kuten ympärivuorokautisessa asumisessa, joten asukkaan on tarvittaessa osattava myös itsenäisesti hälyttää apua.

”Jokipolussa yöllinen tuki on toki lähellä, mutta henkilökuntaa ei rapussa ole läsnä yöllä”, Jokipolun vastaava ohjaaja Elina Lindholm sanoo.

Entistä joustavampia, yhteisöllisiä malleja

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa asukkaille mahdollisuuden osallistua ja olla aktiivisia yhteisön jäseniä. Ideaalitilanteessa samassa rapussa asuvista asukkaista muodostuu yhteisö. Se voi olla monelle voimavara, kun lähellä asuu samassa tilanteessa olevia henkilöitä.

Uskon, että yhteisöllinen asuminen on monelle myös itsetuntokysymys.

”Uskon, että yhteisöllinen asuminen on monelle myös itsetuntokysymys. On selvää, että asiakkaamme osaavat unelmoida ja heillä on kuvitelmia siitä, mitä elämä voisi olla jossain toisessa tilanteessa. Tämä on yksi askel siihen, että voi asua entistä omannäköisempää elämää”, Uotila pohtii.

Itsenäisemmän elämän lisäksi yhteisöllinen asuminen mahdollistaa monia asioita, jotka eivät perinteisessä ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ole välttämättä mahdollista. Asukkaalla saattaa esimerkiksi olla puoliso tai lemmikkieläimiä, joiden kanssa haluaa elää.

Näin on Jokipolussa asuvalla Kirsi Lehtisellä, jonka aviomies asuu Lehtisen kanssa viikonloppuisin. Uuden kodin myötä tilaa kahdelle hengelle on nyt huomattavasti enemmän heidän muutettuaan yksiöstä kaksioon.

”Pidämme uudesta kodista, matot tosin pitää vielä hankkia. Viikonloppuisin teemme yleensä ruokaa, tykkään tehdä lihapullia ja perunamuusia”, Lehtinen kertoo.

Lehtinen kertoo saavansa apua aamuherätyksiin, jotta ehtii ajoissa päiväksi Rinnekotien Lakiston työtoiminnan Taitoliinaan. Aamuherätykset eivät ole Lehtisen mielestä vaikeita, mutta tuki on lähinnä varmistusta.

”Eilen kävin myös ohjaajien avustuksella saunassa,” Lehtinen kertoo.

Uskallus kokeilla, epäonnistuakin

Jokipolussa yhteisöllisen asumisen asukkaita muuttaa omiin koteihinsa pikkuhiljaa ja rapun muodostama yhteisö alkaa muodostua omanlaisekseen. Sanna Uotila ja Elina Lindholm myöntävät, että toimintamallit hakevat vielä muotoaan. Tämä on myös oppimismatka pitkään ympärivuorokautisen palveluasumisen parissa työskennelleille.

”Tämä on meille uusi toimintamalli ja paljon olemmekin pohtineet, osaammeko hillitä avun antamista”, Uotila naurahtaa.

”Toki tässäkin on kyse siitä, että harjoitellaan arjen taitoja ja käydään niitä läpi. Arvioidaan ja määritellään, missä mennään toimintakyvyn ja voimavarojen suhteen”, Uotila jatkaa.

Uotila ja Lindholm näkevät, että asukkailla ja työntekijöillä saattaa olla eri näkemykset vaikkapa siitä, mitä tarkoittaa omannäköinen elämä ja millaisia ovat elämän pelisäännöt esimerkiksi puhtauden tai naapuruuden suhteen.

Meidän tehtävämme on antaa mahdollisuus ja varmistaa, että kaikki menee hyvin.

”On silti ajateltava niinkin, että meidän tehtävämme on antaa mahdollisuus ja varmistaa, että kaikki menee hyvin.”

Tutustu tarkemmin Jokipolkuun tästä linkistä.

Teksti ja kuva: Johanna Haaga-Shrestha, viestinnän asiantuntija

yhteisöllinen asuminen