Skip to content
Ajankohtaiset | Blogi

“Arvo se on maksa-arvokin”

Alkoholin saatavuuden lisääntyminen yhdistettynä sosiaali- ja terveydenhuollon leikkauksiin sekä sote-järjestöjen rahoituksen leikkaaminen johtavat luultavasti siihen, että kehitysvammaisten henkilöiden hoidon saanti vaikeutuu ja päihdehaitat lisääntyvät, kirjoittaa blogissa projektipäällikkö Jarno Keskinen.

Käsi toisen henkilön olalla, kasvoja ei näy.
Kehitysvammaisen henkilön päihderiippuvuuden selättäminen vaatii tukea arjessa, kirjoittaa Jarno Keskinen.

Päihdetyömalli kehitysvammaisille henkilöille -hankkeen ollessa suunnitteluvaiheessa emme me hankesuunnittelijat osanneet ennakoida, mitä lisähaasteita valtioneuvoston toimet hankkeelle tuovat. Alkoholin saatavuuden lisääntyminen yhdistettynä rankemman puoleisiin sosiaali- ja terveydenhuollon leikkauksiin sekä sote-järjestöjen rahoituksen leikkaaminen luovat huomattavan riskin sille, että myös kehitysvammaisten henkilöiden hoidon saanti vaikeutuu ja päihdehaitat lisääntyvät. Lisäksi suunnitelmat vielä kesäkuussa tuotuja väkevämpien alkoholijuomien tuonnista vähittäiskauppaan eivät lupaa hyvää.

Syy alkoholin vapauttamiseen vähittäiskaupassa ovat arvot, eivät vapauttamista puoltavat asiantuntijalausunnot. Vapauttamisen tiellä ei myöskään paljon paina taloudellinen kuorma, jonka päihdehaitat aiheuttavat kansantaloudelle vuositasolla. Päihdetyöntekijän näkökulmasta asiantuntijalausuntojen väheksyminen, palveluiden rahoituksesta leikkaaminen ja samanaikainen alkoholin saatavuuden lisääminen kuulostaa ristiriitaiselta ja siitä nousee mieleen vanhemman kollegan sarkastinen lausahdus takavuosina: ”Arvo se on maksa-arvokin”.

Alkoholi ei ole Suomessa järki-, vaan tunne-asia, mikä sinänsä on loogista, koska useimmiten päihteiden käytön tarkoituksena taitaa olla juuri tunteiden manipulointi. Alkoholiin liittyvässä päätöksenteossa vaikuttaa enemmän Alkon monopolin murtaminen kuin kansanterveys.

Alkoholiin liittyvässä päätöksenteossa vaikuttaa enemmän Alkon monopolin murtaminen kuin kansanterveys.

Päihderiippuvuudesta selviäminen on haastavaa

Kehitysvammaisten henkilöiden päihderiippuvuus koskettaa suhteellisen pientä joukkoa kansalaisia, mutta kehitysvammaisten henkilöiden kynnys päihderiippuvuuden kehittymiseen on matalampi ja päihteistä eroon pääseminen huomattavasti vaikeampaa kuin muilla. Päihderiippuvuudesta irtautumiseen lisähaastetta tuo leikkausten vaikutus palvelujen saantiin. Julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä tuotetaan jatkossa pienemmillä henkilöstö- ja talousresursseilla. Julkiset päihdepalvelut ovat se taho, jonne kehitysvammaiset henkilöt ohjautuvat palveluihin silloin, kun apua tarvitsevat. Kehitysvammaiset ihmiset ovat omasta tahdostaan riippumatta pientuloisia eläkeläisiä, eikä heidän ole mahdollista hakeutua yksityisille klinikoille saamaan apua päihdeongelmaansa.

Mistä resursseja?

Hankkeessamme kehitysvammaisten henkilöiden päihdepalvelun puutetta on lähdetty korjaamaan yhdessä kohderyhmän, vammais- ja päihdepalveluiden, palveluntuottajien ja järjestötoimijoiden kanssa. Silloin, kun omat voimavarat eivät yksin riitä, on järkevää yhdistää voimat. Tämä yhteiskehittämisenhenki on näkynyt vahvasti hankkeen työpajoissa, joissa edellä kuvatut toimijat ovat yhdessä tuumin toisiaan kuunnellen luoneet kehitysvammaisten henkilöiden päihdepalvelupolkua niin Helsingin kaupungin kuin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen asukkaille.

Vastavuoroisuus ja oikeudenmukaisuuden kokemus ovat verkoston kehittymisen ja eteenpäin suuntautumisen kulmakiviä. Aiemmin mainittu kuulluksi tuleminen sekä oikeudenmukaisuuden huomioiminen verkostossa on tärkeää. Oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että verkostotyöstä saatava hyöty voi vaihdella toimijoiden välillä. Tärkeintä on tunnistaa sen vaihtelut ja sanoa se ääneen.

Muutos vaatii yhteistyötä

Päihderiippuvuudesta toipuminen ei ole satasen sileä vaan maraton ja huoltojoukkoja tarvitaan matkan varrella maaliin saakka.

Päihderiippuvuudesta toipuminen ei ole satasen sileä vaan maraton ja huoltojoukkoja tarvitaan matkan varrella maaliin saakka.

Päihdekuntoutumisessa, kuten kuntoutuksessa ylipäätään, tavoitteena on lisätä yksilön itsenäistä selviytymistä prosessin edetessä. Kehitysvammaisen henkilön päihderiippuvuuden selättämiseen liittyy vahvasti arjessa tarjolla olevan tuen määrä. Kehitysvammaiselle henkilölle päihdekuntoutusprosessin aikana tuen arkeen tuo suurella todennäköisyydellä asumisen ohjaaja yhteistyössä päihdepalveluiden kanssa.

Mikäli muutosta kehitysvammaisen henkilön ongelmalliseen päihdekäyttöön halutaan saada, pitää siihen myös antaa aikaa ja henkilöresurssia. Jollekin tämä panostus tarkoittaa päivittäistä kohtaamista ohjaajan kanssa ja toiselle taas riittää, että ohjaaja on tavoitettavissa puhelimitse silloin, kun kiusaus käyttää päihteitä  kasvaa liian suureksi, eivätkä omat keinot riitä sen taltuttamiseen. Tukiverkostoon voi kuulua myös läheisiä, jotka usein voivat olla suurena tukena kuntoutumisessa. Oikein mitoitettu arjen tuki on pitkäaikainen satsaus, joka tuottaa inhimillisen hyvinvoinnin lisäksi myös taloudellisia säästöjä.

Jarno Keskinen työskentelee projektipäällikkönä Päihdetyömalli kehitysvammaisille henkilöille -hankkeessa Diakonissalaitoksella.

Videolla kokemustoimijat ja asiantuntijat kertovat oman näkökulmansa kehitysvammaisten päihdehaasteisiin.

Kehitysvammapalvelut päihteet riippuvuudet