Hyvä naapurusto syntyy vuorovaikutuksessa
Tiedonkulku, kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat naapurustotyön ydintä. Naapurustotyö on vuorovaikutustyötä, johon tarvitaan mukaan kaikki sidosryhmät. Näin todettiin naapurustotyön paneelissa, joka järjestettiin osana Tunne työsi -seminaaria.
Naapurustotyön paneelin teemana oli Yhteinen naapurustomme – paneelikeskustelu kohtaamisista. Paneelissa pohdittiin naapurustotyön merkitystä yksilön, ympäröivän yhteisön ja viime kädessä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta.
Paneelissa keskustelivat asiakkuussuunnittelija Kimmo Hannus ja yhteisötyöntekijä Anne Hietalahti Rinnekodeilta, varapuheenjohtaja Anna Karvonen Puu-Vallilalaiset ry:stä, erityisasiantuntija Sanna Lokkila Helsingin kaupungilta sekä kokemusasiantuntija Mattias Isaksson. Paneelin vetäjänä toimi Diakonissalaitoksen naapurustotyön koordinaattori Felicia Kazandjian.
Suunnitelmallista työtä
Diakonissalaitoksella on tehty naapurustotyötä jo yli 20 vuotta. Erityisesti naapurustotyö on mukana arjessa Rinnekotien päihde- ja Asunto ensin -yksiköissä, mutta naapurustotyön työryhmää vetävä Felicia Kazandjian huomautti aloituspuheenvuorossaan, että toiveena on, että suhdetta naapurustoon mietittäisiin kaikissa yksiköissämme.
”Alusta asti naapurustotyömme tavoitteena on ollut luoda hyviä kohtaamisia ja aitoa vuorovaikutusta naapureidemme kanssa. Voimme jokainen vaikuttaa omalla toiminnallamme siihen, millaiseksi yhteisömme ja laajemmin koko yhteiskunta muodostuvat”, Kazandjian totesi.
Voimme jokainen vaikuttaa omalla toiminnallamme siihen, millaiseksi yhteisömme ja laajemmin koko yhteiskunta muodostuvat.
Kimmo Hannus huomautti, että naapurustotyö on suunnitelmallista työtä, jolle on myös määriteltävä tavoitteet.
”Onnistuakseen naapurustotyötä pitää arvioida ja kehittää ja räätälöidä juuri tähän yksikköön tai toimintaan sopivaksi”, Hannus tiivisti.
Tullaan tutuiksi
Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että naapurustotyö on vuorovaikutustyötä, johon tarvitaan mukaan kaikki sidosryhmät.
”Ihmiset ovat aika kaukana toisistaan arjessa. Asukkaat voivat kokea turvattomuutta ja ennakkoluuloja, ja siksi keskeistä on saada oikeaa tietoa, koska se hälventää pelkoja. Ihmisistähän tässä kyse”, paneelissa naapurustoa edustanut Anna Karvonen huomautti ja jatkoi:
”Kun tulemme tutuiksi, yhteisöllisyys lisääntyy ja pelon tunne vähentyy.”
Kun tulemme tutuiksi, yhteisöllisyys lisääntyy ja pelon tunne vähentyy.
Myös pienet ja yksinkertaiset asiat merkitsevät. Kun katsoo silmiin ja tervehtii, tunnelma vapautuu ja moni haastava tilanne laukeaa kuin itsestään.
Anne Hietalahti toivoi, että kiinnittäisimme erojen sijaan nykyistä enemmän huomiota siihen, mikä meissä on samaa.
”Meille kaikille on tärkeää kuulua johonkin. Naapurustotyökään ei saa olla yksipuolista, vaan kahdensuuntaista ja vastavuoroista”, Hietalahti korosti.
Turvallisesti rinnakkain
Helsingissä on tehty asukkaille suunnattuja turvallisuuskyselyjä kolmen vuoden välein vuodesta 2003 lähtien. Uusimman, vuonna 2021 toteutetun turvallisuustutkimuksen mukaan huoli sosiaalisesta epäjärjestyksestä, kuten julkisesta juomisesta, ympäristön epäsiisteydestä ja ilkivallasta, oli hieman lisääntynyt Helsingissä vuodesta 2015. Kaupunki onkin lähtenyt yhdessä poliisin, järjestöjen ja alueella asuvien sekä aikaansa viettävien henkilöiden kanssa pilotoimaan alueellista ympäristötyötä yhtenä keinona lieventää koettua turvattomuutta Kurvin alueella.
Naapurustotyö on yksi keino, jolla voidaan lisätä koettua turvallisuutta.
Sanna Lokkila työskentelee Helsingin kaupungilla turvallisuus- ja valmiustiimissä. Hän huomautti, että kuntalaisten huolet liittyvät usein kohtaamisiin, ja näissä kohtaamisissa naapurustotyön malleista voisi olla apua.
”Näyttää siltä, että esimerkiksi huumeiden käyttö ei ole vähenemässä. Tarvitsemme lisää välineitä, jotta voimme kaikki elää turvallisesti rinnakkain. Naapurustotyö on yksi keino, jolla voidaan lisätä koettua turvallisuutta”, Lokkila huomautti.
Osaksi yhteisöä
Usein peloista kysyttäessä vastaukset eivät heijasta niinkään todellisia uhkia, vaan koettua turvallisuuden tunnetta. Tässä kohtaa voidaan puhua myös pelon paradoksista: Ne, jotka ovat eniten syrjäytymisvaarassa, kokevat yleensä myös itse eniten pelkoja. Toisaalta he ovat juuri niitä, joita muut eniten pelkäävät.
”Ei ole ovea, jonka voisi sulkea ja olla turvassa. Olet kaikkialla ylimääräinen. Kuulostelet koko ajan, ajetaanko minut nyt pois, ja opit olemaan valppaana koko ajan. Turvattomuus on totaalinen olotila.” Näin Mattias Isaksson kuvaili asunnottomuudesta aiheutuvaa kokonaisvaltaista turvattomuuden tunnetta.
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että sosiaaliset suhteet luovat turvallisuuden tunnetta. Isakssonin mukaan naapurustotyö on loistava tapa saada tunne siitä, että on osa yhteiskuntaa ja ympäröivää yhteisöä. Esimerkiksi ympäristökierroksilla tavataan naapureita ja pidetään yhdessä huolta lähiympäristöstä.
Ei ole ovea, jonka voisi sulkea ja olla turvassa. Olet kaikkialla ylimääräinen.
”Toipuvalla päihteidenkäyttäjällä ulkopuolisuuden tunne yhteiskuntaa kohtaan on suuri. Naapurustotyöhön kiinteästi kuuluvat ympäristökierrokset luovat yhteyttä naapurustoon ja kasvattavat tunnetta, että tämä on meidän yhteinen juttu”, Isaksson kuvaili.
”Yleinen ystävällisyyden viljely sekä omien tunteiden ja ennakkoluulojen tunnistaminen ja miettiminen lisäisivät meidän kaikkien turvallisuuden tunnetta”, Sanna Lokkila totesi.
Lue lisää Tunne työsi -seminaarista:
Tunne työsi -seminaarista eväitä osallistavaan arkeen
Monimuotoisia palveluista yhden katon alta
Teksti ja kuvat: Rinnekodit viestintä
Naapurustotyön video: Luomustudio productions
