VAT-verkosto tekee töitä, jotta vankilan jälkeen löytyisi koti
Valtakunnallisen Vapautuvien asumisen tuen (VAT) -verkoston tavoitteena on rikostaustaisten henkilöiden asunnottomuuden ja uusintarikollisuuden vähentäminen. Työtä riittää, sillä arviolta 1 400 ihmistä, eli noin kolmannes vangeista, vapautuu edelleen ilman kotia. Yhdyskuntaseuraamuksia suorittavista noin 10–15 prosenttia on asunnottomia, kirjoittaa blogissa VAT-verkoston tuore puheenjohtaja Hanna-Riikka Alasippola.
Asunnottomuus on todellinen ongelma, sillä se kasvattaa uusintarikollisuuden riskiä ja vaikeuttaa yhteiskuntaan kiinnittymistä. Tutkimusten mukaan suomalaisista miesvangeista 37–60 prosenttia uusii rikoksen.
Olen ollut mukana perustamassa VAT-verkostoa 12 vuotta sitten. Tämän vuoden alussa aloitin verkoston puheenjohtajan tehtävissä. Verkoston toimintaa koordinoi Kriminaalihuollon tukisäätiö ja siihen kuuluu 32 jäsejärjestöä eri puolilla Suomea.
Jäsenjärjestömme eri puolilla maata tarjoavat rikostaustaisille henkilöille asuntoja, asumisen tukea ja muita tukipalveluja. VAT-verkosto tekee yhteistyötä Rikosseuraamuslaitoksen, kuntien, hyvinvointialueiden, muiden sote-toimijoiden ja järjestöjen kanssa.
Asunnottomuus kasvattaa uusintarikollisuuden riskiä ja vaikeuttaa yhteiskuntaan kiinnittymistä.
Rikostaustainen henkilö kohtaa usein runsaasti haasteita oman kodin hankkimisessa. Monella on elämässä tilanne, jossa tukitoimilla voidaan vaikuttaa oleellisesti asiakkaan hyvinvointiin, toimijuuteen ja osallisuuden kokemuksen. Tästä syystä pidän erittäin tärkeänä olla mukana vaikuttamassa asunnottomuustyössä sekä Asunto ensin -mallin mukaisen työskentelyn puolestapuhujana.
Meidän on tehtävä vielä paljon töitä, jotta kukaan ei vapaudu asunnottomana kadulle. Jokaiselle vankilasta vapautuvalle tulisi tarjota mahdollisuus asioiden järjestämiseen tuomion suorittamisen jälkeen. Nyt näin ei valitettavasti aina ole.
Meidän on tehtävä vielä paljon töitä, jotta kukaan ei vapaudu asunnottomana kadulle.
VAT-verkosto on kiinnostunut tekemään yhteistyötä hyvinvointialueiden ja muiden sote-alan toimijoiden kanssa rikostaustaisten henkilöiden erityistarpeiden tunnistamisessa, heidän asuttamisessaan ja palvelurakenteiden kehittämisessä. Määrätietoinen tavoitteemme on uusintarikollisuuden vähentäminen ja syrjäytymiskehityksen pysäyttäminen.
Olemme verkostossa laatineet kannanoton, jonka mukaan rikostaustaiset henkilöt tulisi huomioida sosiaalisen asumisen kilpailutuksissa omana erityisryhmänään. Esitämme kannanotossa sosiaalisen asumisen kilpailutuksen tueksi hyvinvointialueille viisi palvelun hankintakriteeriä.
1. Hankinnan hinnoitteluperusteet: Palvelutarpeen arviointia ja tuen vaikuttavuutta on tarkasteltava asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin ja asiakaslähtöisyyden sekä palvelun tuottajan kohderyhmää koskevan tuntemuksen kautta.
2. Sosiaalisen asumisen seuranta ja laadunarviointi: Jatkossa tulee selkeämmin ilmaista hankintailmoituksessa ja -sopimuksessa, mitä mittareita tulee käyttää ja miksi ne sopivat asiakasryhmälle.
3. Asumisen suunnittelun aloittaminen jo vankilassa tai yhdyskuntaseuraamustyössä: Hyvinvointialueilla työskentely voisi alkaa asuttamisen ja palvelutarpeen arvioinnin osalta hyvissä ajoin jo 2-4 kuukautta ennen henkilön vapautumista.
4. Asunto ensin -periaate ja sen tunnistaminen sosiaalisen asumisen taustaperiaatteena: Asunto ja tuki tulisi erottaa, koska asunto on ihmisoikeus, johon tuen ei pitäisi vaikuttaa.
5. Työskentelyn periaatteet ja laatukriteerit: Eri tahot tiiviisti mukaan palvelujen suunnitteluun.
Olemme VAT-verkostossa kiinnostuneita ja valmiita tekemään yhteistyötä hyvinvointialueiden ja erilaisten toimijoiden kanssa rikostaustaisten henkilöiden erityistarpeiden tunnistamisessa, asuttamisessa ja palvelurakenteiden kehittämisessä.
Kirjoittaja Hanna-Riikka Alasippola työskentelee Rinnekodeilla palveluyksikön johtajana liikkuvan tuen palvelussa Jyväskylässä.
