Kehitysvammaisten hoidossa tarvitaan kaikkia

Erityisen vahvan tuen tarpeessa oleville kehitysvammaisille henkilöille tarjottavat palvelut ovat olleet viime aikoina julkisessa keskustelussa, sillä ne haastavat koko sote-kentän. Keskiössä on ihminen, joka tarvitsee usein monenlaisia palveluita, eikä hän aina itse pysty tätä tarvetta ilmaisemaan, saati sitten vaatimaan palveluita. Jotta he saavat kaipaamiaan palveluita, tarvitaankin yhteispeliä kaikilta alan toimijoilta, kirjoittaa asiakkuuspäällikkö Ainomaria Karhumaa blogissa.

Usein erityisen vahvan tuen tarpeessa oleva kehitysvammainen henkilö tarvitsee erilaisten päivätoiminta- tai asumispalveluiden lisäksi myös terveydenhuollon, kuntoutuksen ja erikoissairaanhoidon palveluita. Tässä kokonaisuudessa yhteistyön sujuminen on kaiken a ja o.

Onneksi tahtotila alan kaikilla toimijoilla on sama: tarjota juuri tälle henkilölle ja hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa sopivia palveluita ja rakentaa niistä hänelle räätälöity kokonaisuus. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä sote-kentälläkin toimijat on jaettu siiloihin, eikä resurssitilanne ainakaan paranna asiaa.

Hyvinvointialueilla iso rooli

Vaikeasti kehitysvammaisten henkilöiden palveluista puhuttaessa kyseessä on aina erityisen tuen tarve. Sen sisältö määritellään palvelutarpeen arvioinnissa.

Kehitysvammapalveluihin tullaan asiakkaaksi hyvinvointialueen sosiaalityön kautta.

Hyvinvointialue kartoittaa palvelutarpeen arvioinnissa, mikä on asiakkaalle paras palvelukokonaisuus, ja mitkä palvelut edistävät hänen toimintakykyä ja elämänhallinnan kehittymistä. Tältä pohjalta hyvinvointialue sitten tekee palvelupyynnön sopiville palveluntarjoajille, jotka voivat olla joko hyvinvointialueen omia yksiköitä tai sitten yksityisiä toimijoita, kuten Rinnekodit on.

Yhteispeli lähtee liikkeelle jo arviointivaiheessa. Koska kaikki kehitysvammaiset eivät pysty tunnistamaan tai kommunikoimaan omia tarpeitaan tai toiveitaan, on tärkeää kuulla hänen perheenjäseniään, muita läheisiään tai hänet hyvin tuntevia hoitajia ja muita ammattilaisia.

Usein paljon tukea tarvitsevien kehitysvammaisten palvelukokonaisuuden määrittely on räätälintyötä, ja kokonaispaketti saattaa sisältää erilaisia toimintapalveluita, asumispalveluita, terveydenhoitoa, erikoissairaanhoitoa ja kuntoutusta. Kun kokonaiskuva ja tarpeet on määritelty, etsitään palveluntuottajia, joiden avulla kokonaisuus pystyttäisiin käytännössä rakentamaan.

Erityisesti vaikeasti kehitysvammaisten palvelutarpeisiin vastaaminen on usein haastavaa. He saattavat tarvita ympärivuorokautisia palveluita, eri alojen asiantuntijuutta ja erityisosaamista, erikoissairaanhoitoa ja heidän toimintakykynsä saattaa asettaa erityisvaatimuksia myös tilaratkaisuille.

Palveluntarjoajilla on tiukat raamit

Usein palvelutarpeiden määrä on suurempi kuin vapaana olevien asiakaspaikkojen määrä, etenkin yksiköissä, joissa tarjotaan palvelua erityisen vahvaa tukea tarvitseville henkilöille. Tämän vuoksi hyvinvointialueen lähettämään palvelupyyntöön ei aina pystytä vastamaan.  

Miksi sitten ei yksinkertaisesti lisätä asiakaspaikkoja ja rakenneta uusia palveluyksiöitä?

Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Henkilökunnalla pitää olla riittävä osaaminen, jotta asiakas saa nimenomaan itselleen sopivia palveluita. Me yksityisenä yhteiskunnallisena toimijana koulutamme esimerkiksi autismiosaajia koko ajan lisää. Palveluyksiköiden investointipäätökset teemme siltä pohjalta, mitä hyvinvointialue on viestinyt tarpeistaan. Jos hyvinvointialueella on tahtotila rakentaa lisää omia yksiköitä, ei yksityisen toimijan kannata kilpailla niiden kanssa.

Sote-ala on vahvasti säädeltyä, eikä kuka tahansa voi tarjota mitä tahansa palvelua. Toiminnan täytyy pysyä sille asetetuissa raameissa. Jos meidän jollekin yksiköllemme on myönnetty lupa päivätoimintaan, siellä ei voida tarjota asumispalveluita. Jos lupa on lasten ja nuorten palveluille, asiakkaana ei voi olla yli 18-vuotiaita.

Kohdataan ihminen yksilöllisine tarpeineen

Kun kehitysvammainen henkilö tarvitsee palvelua tai palveluun tarvitaan muutoksia, on hyvinvointialue ensisijainen kontakti. Tällä hetkellä hyvinvointialueilla on taloudellisesti tiukkaa ja säästöjä etsitään kuumeisesti. Taloudellisesti tiukassa tilanteessa korostuu kaikkien sote-toimijoiden rooli ja yhteistyö. Palveluntarjoaja on parhaimmillaan asiantuntija ja konsultti, joka pystyy ehdottamaan niin asiakasta kuin hyvinvointialuetta hyödyttäviä ratkaisuja – myös muuttuvia tilanteita ennakoiden. Erityisesti kaikkein vahvinta tukea tarvitsevien osuus asiakkaista on pieni, mutta aukottoman vuoropuhelun tarve eri osapuolten kesken korostuu juuri heidän palveluissaan.

Erityisesti kaikkein vahvinta tukea tarvitsevien osuus asiakkaista on pieni, mutta aukottoman vuoropuhelun tarve eri osapuolten kesken korostuu juuri heidän palveluissaan.

Vaikka kehitysvammaisten palvelut ovat lähtökohtaisesti sosiaalipalveluita, myös terveydenhuollon rooli on merkittävä, ja se unohtuu usein keskustelussa. Terveydenhoitoa ei kuitenkaan voi paikata muilla sosiaalipalveluilla vaan kehitysvammaisilla henkilöilläkin on oikeus kliiniseen hoitoon.

Meidän toimintamme lähtökohtana ovat aina asiakkaan tarvitsemat palvelut, joiden pohjalta hyvinvointialue tekee meille palvelupyynnön. Kun asiakkaan tarpeet, meidän toimilupamme ja resurssimme kohtaavat, saa asiakas meiltä huippuluokan palveluita ja osaamista sekä ympäristön, jossa hänen elämäntilanteensa huomioidaan ja hänet kohdataan yksilönä.

Teksti on julkaistu myös Hoiva&Terveys-lehden kumppanuusblogissa 2.5.2024. Tekstin kirjoittaja Ainomaria Karhumaa työskentelee Rinnekodeilla asiakkuuspäällikkönä.