Runsas vuosi sitten Minnakaisa Tuurala vaihtoi markkinointityöt lähihoitajaopintoihin. Työ- ja elämänkokemuksesta on ollut paljon hyötyä niin opinnoissa kuin harjoitteluissakin. ”Tässä työssä persoona on tärkeä työkalu ja omalla asenteella on suuri merkitys.”

Uutisten mukaan pyöröovi käy tiuhaan hoitoalalta pois. Mutta liikettä tapahtuu onneksi myös toiseen suuntaan. Yksi hoitoalalle mutkan kautta tiensä löytänyt on Minnakaisa Tuurala, joka aloitti lähihoitajaopinnot runsas vuosi sitten.

Ennen lähihoitajaopintoja Tuurala ehti työskennellä erilaisissa markkinoinnin tehtävissä yli kaksikymmentä vuotta. Vuonna 2014 hänet irtisanottiin yhteistoimintaneuvotteluissa, minkä jälkeen hän teki monenlaisia lyhyitä työpätkiä, mutta kaipasi jotain vakituisempaa.

”Olen kova tekemään töitä. Aloillaan oleminen ei ole minun juttuni”, Tuurala kertoo.

”Ystäväni aloitti lähihoitajaopinnot aiemmin ja aloin miettiä, että ehkä minäkin voisin kokeilla. Muiden auttaminen on aina ollut minulle tärkeää, eli koin tämän siksi tosi luontevaksi alavalinnaksi.”

Hyvä työilmapiiri kannattelee

Lähihoitajaopinnot Suomen Diakoniaopistossa käynnistyivät maaliskuussa 2021 ja tammikuussa 2022 Minnakaisa Tuurala aloitti odottamansa harjoittelun hoivakoti Viikissä Helsingissä. Rinnekotien hoivakoti Viikki on erikoistunut psykogeriatriaan, eli se on koti iäkkäille ihmisille, joilla on jokin psyykkinen sairaus.

”Yksikössä on tosi hyvä työilmapiiri, siksi sinne oli helppo mennä myös harjoittelijana. Minulla oli nimetyt ohjaajat, mutta koko työyhteisö on käynyt työpaikkaohjaajan koulutuksen ja otti vastuuta perehdytyksestäni. Minun annettiin tehdä, mutta toisaalta painotettiin, että olen oppimassa, en työvoimana”, Tuurala kiittelee.

Moni ajattelee, että työ psykogeriatrisessa yksikössä on raskasta. Tuurala koki toisin.

”Olen hyvä kuuntelemaan, mikä auttoi, kun asukkailla oli esimerkiksi harhoja. Työssä on oltava empaattinen, mutta toisaalta hankalia tilanteita ei saa päästää liikaa ihon alle, jotta oma hyvinvointi ei kärsi. Työkaverit onneksi tukivat vaikeissa paikoissa.”

”Kun opin tuntemaan asukkaat, tykästyin heihin. Olen sosiaalinen, enkä pelkää koskettaa toisia, mikä auttoi, kun esimerkiksi maskin takia oli joskus hankala saada kontaktia asukkaisiin.”

Elämänkokemuksesta on hyötyä

Harjoittelun jälkeen Minnakaisa Tuurala on jatkanut hoivakoti Viikissä keikkailua hoiva-avustajana.

”Olen oikeastaan vähän yllättynyt, miten paljon tykkään tästä työstä. Vähitellen olo on muuttunut varmemmaksi ja rennommaksi ja huomaan, että osaan koko ajan enemmän.”

Sote-alan lähtöpalkasta kysyttäessä Tuurala toteaa ykskantaan, että ”onhan se huono”.

”Toisaalta nautin siitä, että voin nyt jättää työt työpaikalle. Liike-elämässä työpäivät venyivät usein iltoihin ja viikonloppuihin, ja välillä tein lomallakin töitä.”

Alan vaihtamisesta haaveilevia Tuurala muistuttaa, että työ- ja elämänkokemuksesta on hoitoalalla paljon hyötyä.

”Tässä työssä omalla asenteella on suuri merkitys ja persoona on tärkeä työkalu. Psyyken on oltava kunnossa, jotta jaksaa hoitaa muita. Huonoja päiviä ei saa siirtää asiakkaille, vaan on muistettava ammatillisuus.”

Tuurala kannustaa selvittämään muun muassa opintojen rahoitusvaihtoehtoja.

”Minä opiskelen ansiosidonnaisen päivärahan turvin, mikä on ollut tosi hyvä ratkaisu. Vaihtoehtoja myös aikuisopiskelijalle on, ja niistä kannattaa ottaa selvää.”

Kiinnostaako työharjoittelu meillä? Lue lisää ja ota rohkeasti yhteyttä.

Teksti: Susanna Kaaja
Kuvat: Susanna Kaaja ja Minnakaisa Tuurala