Emotionaalisen kehitysvaiheen arvioinnilla saadaan tietoa lapsen tunnetaitojen tasosta ja käyttäytymisen syistä
Kehitysvammaiset lapset ja nuoret kohtaavat usein haasteita tunteidensa ilmaisemisessa. Tämä vaikeuttaa lähi-ihmisten, kuten vanhempien ja hoitajien kykyä ymmärtää esimerkiksi haasteellista tai muuttunutta käyttäytymistä. Kehitysvammaisen henkilön käyttäytymiseen löytyy monesti selitys emotionaalisen kehitysvaiheen arvioinnilla. Lasten ja nuorten kohdalla erityispiirteen kehitysvaiheen arviointiin tuo etenkin se, että kehitysvaiheiden läpikäynti on vielä kesken.
Emotionaalisen kehitysvaiheen arvioinnin taustalla on ajatus, että kasvavien lasten sosio-emotionaaliset taidot kehittyvät tiettyjen vaiheiden mukaan aina nuoreen aikuisikään saakka. Kehitysvammainen lapsi käy läpi nämä samat vaiheet, mutta kehitys on viivästynyttä, eikä välttämättä saavuta koskaan kaikkia vaiheita, ja voi jopa taantua iän karttuessa.
Lasten ja nuorten arjessa korostuu tasapaino emotionaalisten taitojen todellisuuden ja odotusten kesken.
”Kehitysvammaisia lapsia kohtaan saattaa olla liiallisia odotuksia hänen sosiaalisten taitojensa ja tunnetaitojensa kehitystasosta. Oletetaan, että lapsi pystyy esimerkiksi pitämään kiinni sopimuksista tai käyttäytymään sääntöjen mukaan, vaikka emotionaalinen kehitys ei ole vielä sillä tasolla, että se olisi mahdollista”, kuvailee Rinnekotien psykologi Mika Kiikeri.
”Liialliset odotukset heijastuvat siihen, että ei osata antaa oikeanlaista tukea arkeen ja tilanteet voivat eskaloitua”, Kiikeri jatkaa.
Oikeanlaisen tuen puuttuessa esimerkiksi kuormittavat tilanteet saattavat purkautua haastavana käyttäytymisenä.
Havaitsemamme käyttäytyminen voi näyttäytyä hyvin samankaltaisena toimintana, mutta taustalla onkin perustarpeina ihan eri asiat.
”Lasten ja nuorten perustarpeet eivät ole silmällä havaittavissa. Sen sijaan havaitsemamme käyttäytyminen voi näyttäytyä hyvin samankaltaisena toimintana, mutta taustalla onkin perustarpeina ihan eri asiat”, Rinnekotien palveluasiantuntija Ria Vendelin kertoo.
”Emotionaalisen kehitysvaiheen arvioinnin kautta saamme entistä tarkempaa tietoa lapsen tunnetaitojen tasosta sekä käyttäytymisen syistä. Sen jälkeen pystymme perustelemaan paremmin suosituksia siihen, millaisin toimenpitein lähdemme tukemaan lapsen arkea”, Vendelin jatkaa.
Vanhempien rooli korostuu
Rinnekodit kouluttaa henkilökuntaa säännöllisesti kehitysvammaisen henkilön emotionaaliseen kehitystasoon liittyen. Emotionaalisen kehitysvaiheen arviointeja tehdään asiakkaille erillisen sopimuksen mukaisesti. Arvioinnit toteutetaan puolistrukturoituina haastatteluina asiakkaan vanhemmille ja heidän kanssaan työskenteleville.
Tarve arvioinnille tulee tyypillisesti esiin, kun arjessa alkaa näkyä haasteita.
”Arvioinnin aika ei niinkään liity asiakkaan ikään tai ikäkauteen vaan juuri siihen tilanteeseen, jossa lapsi hyötyy arvioinnista. Siihen, että me pääsemme kiinni hänen perustarpeistaan sillä hetkellä, kun hänellä on hankalia tilanteita”, Ria Vendelin toteaa.
Vanhempien rooli korostuu tehtäessä arviointeja lapsille ja nuorille. Mika Kiikeri on ollut useassa arviointihaastattelussa mukana ja havainnut, että lapsen vanhempien ja esimerkiksi asumisyksikön henkilökunnan näkemys lapsen käyttäytymisestä voivat erota toisistaan.
”Vanhemmilla perspektiivi lapsen elämään on pidempi, mutta vastaukset saattavat toisaalta heijastaa vanhempien omia odotuksia ja sitä, miten he kokevat lapsen kehityksen ja tulevaisuuden. Siksi arvioidessa on järkevää tehdä haastatteluja molempien tahojen kanssa ja yrittää saada näkökulmat yhdistettyä”, Kiikeri toteaa.
Johdonmukaisella työskentelyllä parhaat tulokset
Asiakkaan arkea on tuettava pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti arvioinnista saatujen suositusten puitteissa, jottei kuormittavia tilanteita synny tai jotta niistä pääsee yli. Ria Vendelin muistuttaa, että kehitysvammaisen lapsen arjessa ei voi kerrallaan muuttaa montaa asiaa, vaikka keinoja olisikin.
Muutokset pitää tehdä pieninä annoksina kerrallaan. Jos ensiksi valittu keino ei vie tilannetta eteenpäin, pitää pohtia, mikä voisi olla seuraava askel.
”Muutokset pitää tehdä pieninä annoksina kerrallaan. Jos ensiksi valittu keino ei vie tilannetta eteenpäin, pitää pohtia, mikä voisi olla seuraava askel.”
Oleellista on, että kaikki lapsen lähihenkilöt saataisiin sitoutettua työskentelemään sovittujen suositusten mukaisesti.
”Asiakas kyllä äkkiä huomaa, jos tavat ovat erilaisia eri paikossa, esimerkiksi kotona, asumisessa ja koulussa. Yhtenäisyys on tärkeää, mutta sen saavuttaminen valitettavasti usein vaikeaa”, Mika Kiikeri sanoo.
Moni haastavasti käyttäytyvän lapsen lähiomainen on kokenut arvioinnin tietynlaisena interventiona, joka on tuonut ulottuvuutta omaan tilanteeseen.
”On herätty esimerkiksi siihen, että vika ei olekaan minussa tai lapsessa, vaan tietty käyttäytyminen voi liittyä myös senhetkiseen kehitysvaiheeseen. Siksi se voi olla tietyllä tapaa tyypillistäkin käyttäytymistä, vaikka monella tavalla ikävää ja haasteellista onkin”, Kiikeri toteaa.
Teksti: Johanna Haaga-Shrestha, viestinnän asiantuntija
Kuva: iStock
Lue lisää aiheesta: Emotionaalinen kehitysvaihe selittää käyttäytymistä
