Skip to content
Artikkeli

Muistisairaan hyvä arki koostuu turvasta, seurasta ja virikkeistä

Muistisairaan ihmisen kanssa voi harrastaa samoja asioita kuin ennen sairastumistakin. Tärkeintä on huolehtia siitä, ettei muistisairas tunne oloaan turvattomaksi eikä yksinäiseksi.

Nainen istuu keinutuolissa.

Muistisairaan ihmisen hyvä arki rakentuu kolmesta peruspalasesta: turva, seura ja virikkeet.

Sairauden edetessä nämä asiat on usein helpointa taata hoivakodissa. Yksin asuva muistisairas saattaa tuntea olonsa turvattomaksi ja yksinäiseksi omassa kodissaan, joka ei enää välttämättä edes näytä tutulta.

Hoivakodissa juttuseuraa on aina tarjolla. Hoitajat huolehtivat turvallisuudesta ympäri vuorokauden ja järjestävät asukkaille yhteistä puuhaa.

– Me esimerkiksi jumppaamme, laulamme karaokea, luemme lehtiä ja leivomme. Viime kesänä asukkaat kasvattivat aurinkoisella terassillamme perunoita, kertoo lähihoitaja Hanna Heikka hoivakoti Rinnekodit Kyläkalliosta.

Heikka ja hänen kollegansa pyrkivät ottamaan asukkaiden toiveet huomioon toimintaa suunnitellessaan. Jos ihminen ei pysty enää itse kertomaan mielenkiinnonkohteistaan, hoitajat juttelevat niistä mielellään läheisten kanssa.

Jokainen meistä voi myös kirjata harrastuksensa ja mieltymyksensä etukäteen hoitotahtoon, josta kerrottiin tämän sarjan ensimmäisessä osassa.

Muistisairautta ei tarvitse pelätä

Hanna Heikka toteaa, että tärkeimmät ja rakkaimmat kiinnostuksen kohteet säilyvät syvällä ihmisessä, vaikka muisti heikkenisi.

– Muistisairaan kanssa voi harrastaa samoja asioita, joista hän on nauttinut aikaisemminkin: ulkoilua, herkuttelua, mitä tahansa. Ei sairauden tarvitse muuttaa koko elämää, Heikka sanoo.

Esimerkiksi yksi Kyläkallion asukkaista on matkustellut paljon Aasiassa. Hän ilahtuu joka kerta, kun vierailijat tuovat tullessaan sushiaterian. Toinen on koristanut huoneensa Elviksen kuvilla ja juttelee aina mielellään idolinsa musiikista. Kolmas käy mahdollisimman usein tapaamassa ystäviään tutun tavaratalon kahvilassa.

Heikka rohkaisee läheisiä ylipäätänsäkin viemään muistisairaita ulos hoivakodista näille rakkaisiin paikkoihin: ravintolaan, konserttiin, elokuviin, tallille hevosia katsomaan…

– Ei muistisairautta tarvitse pelätä, eikä muistisairaan käytöstä julkisilla paikoilla tarvitse jännittää, Heikka sanoo.

Päinvastoin. Meille kaikille tekee hyvää nähdä erilaisia ihmisiä ja erilaista käytöstä ympärillämme. Muistisairautta ei ole mitään syytä piilottaa.

Kuuntele myötäillen

Joskus muistisairaan kanssa keskustelu tuntuu raskaalta, kun menneisyys ja nykyisyys menevät tämän puheissa sekaisin. Ihminen saattaa vaikkapa odotella kylään puolisoaan tai lastaan, joka on kuollut vuosia aikaisemmin.

Hanna Heikka toteaa, että näitä faktoja ei tarvitse joka kerta oikoa. On turha aiheuttaa toistuvasti surua muistuttamalla läheisen kuolemasta.

– Muistisairasta ei muutenkaan tarvitse koko ajan palauttaa todellisuuteen, vaan häntä voi kuunnella myötäillen. Tärkeintä tässäkin on, että hänellä on turvallinen olo.

Musiikki ja eläinten seura ilahduttavat

Muistisairaudessa läheisiä surettaa usein se, että yhteiset muistot alkavat kadota. Hanna Heikka neuvoo pitämään muistoja mukana arjessa valokuvia katselemalla tai tuttuja lauluja laulamalla ja soittamalla.

– Musiikki ylipäätään ilahduttaa useimpia muistisairaita, samoin eläinten seura, Heikka sanoo.

Nelijalkaiset vieraat otetaan Kyläkalliossakin kirjaimellisesti avosylin vastaan. Rapsuttajia ja sylissä pitäjiä riittää.

Asukkaita ovat käyneet ilahduttamassa muun muassa kani, lammas ja laama. Tehtävään koulutetut kaverikoirat vierailevat parin viikon välein, ja Heikka tuo tosinaan oman koiransa visiitille.

– Asukkaat saattavat unohtaa nimeni, mutta muistavat kyllä kysellä lemmikkieni vointia. He tunnistavat minut hoitajana, jolla on koira ja kolme kissaa, Heikka kertoo.

Kirjoitus on osa kuuden muistisairauksia käsittelevää artikkelisarjaa. Tässä kooste kirjoituksista.

Teksti: Anu Räsänen
Kuvat: Aleksi Hornborg



MYYTIT JA TODELLISUUS:

Käyn katsomassa muistisairasta läheistäni hoivakodissa, mutta hän unohtaa vierailuni saman tien. Joskus tuntuu, ettei hän edes tunnista minua. Onko vierailuistani hänelle mitään iloa?

Kyllä on. Hän ilahtuu seurasta ja yhteisestä tekemisestä sillä hetkellä, vaikkei muistaisi sitä jälkikäteen. Tärkeintä on, että olet läsnä, kuuntelet ja katsot silmiin, kun olet hänen seurassaan.

Jos sinulla on lapsia, ota myös heidät rohkeasti mukaan vierailuille. Lasten ja muistisairaiden yhdessäolo on yleensä luontevaa, ja samalla meillä on tilaisuus kasvattaa seuraavaa sukupolvea suhtautumaan muistisairauksiin avoimesti.

Vastaajana lähihoitaja Hanna Heikka hoivakodista Rinnekodit Kyläkallio.

muistisairaus