Rinnekodit Oy on uusi yritys, jolla on vanhat ja vankat juuret
Diakonissalaitoksen omistama, monipuolisia sote-palveluja tarjoava Rinnekodit Oy on yrityksenä uusi, mutta palvelujen tarjoajana ja kehittäjänä jo vanha ja kokenut. Rinnekotien palvelujen vanhimmat juuret ulottuvat nimittäin 156 vuoden taakse, Diakonissalaitoksen toiminnan ensimmäisille vuosikymmenille.
Osakeyhtiönä 1. marraskuuta 2023 aloittanut Rinnekodit Oy on Diakonissalaitoksen kokonaan omistama yhteiskunnallinen yritys. Se tuottaa vaikuttavia sote-palveluja ikääntyneille, kehitysvammaisille, eri tavoin vammautuneille, riippuvuushäiriöisille ja asunnottomille henkilöille, lapsille ja nuorille sekä muille erityistä tukea tarvitseville ihmisille. Yrityksen taustalla on kolmen toimijan yhteenliittymä. Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy, Diakonissalaitoksen säätiön Rinnekoti ja Caritas Palvelut Oy ovat toimineet yhteisellä Rinnekodit-markkinointinimellä jo vuoden 2023 alusta lähtien.
Uuden Rinnekodit-liiketoimintakokonaisuuden avulla Diakonissalaitoksella on paremmat edellytykset tuottaa vaikuttavia sote-palveluita paljon tukea tarvitseville ihmisille valtakunnallisesti. Tavoitteenamme on varmistaa Diakonissalaitoksen liiketoiminnan kilpailukyky uusilla hyvinvointialueilla.
Rinnekodit on monen toimijan summa
Merkittävä osa Rinnekotien palveluista on ollut alun perin osa Diakonissalaitoksen toimintaa. Yli 150 vuoden aikana aloitetut palvelut ovat reagointia havaintoihin uudenlaisista tarpeista tai muutoksista toimintaympäristössä. Lainsäädännön myötä olemassa olevia palveluita on kehitetty tai on luotu kokonaan uusia. Erityisen kauaskantoista on ollut muutos Diakonissalaitoksen toimintakulttuurissa 1980-luvun lopulla. Silloin aloitettiin Diakonissalaitoksen johtajan vaihdoksen myötä edelleen jatkuva ns. diakoniaprojektien kausi. Projektien tavoitteena on ollut auttaa turvaverkkojen ulkopuolelle jääneitä tai sen uhan alla olevia ihmisiä.
Rinnekoti
Rinnekodit-nimen taustalla on vuonna 1930 perustettu Diakonissalaitoksen kehitysvammahuollosta vastaava yksikkö Rinne-Koti. Siitä muodostettiin tytärsäätiö vuonna 1957. Säätiömuotoinen omistuspohja antoi Rinnekodille itsenäisyyden ja mahdollisuudet kehittää toimintaa ja toimintaympäristöä. Takaisin osaksi Diakonissalaitoksen säätiötä Rinnekoti palasi vuoden 2020 alussa. Palaajasta oli 63 vuodessa kehittynyt kehitysvamma-alan edelläkävijä ja suunnannäyttäjä.
Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy
Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy aloitti toimintansa vuonna 2004. Toiminta käynnistyi, kun yhtiöön siirrettiin Diakonissalaitoksen vanhustyön kotihoito sekä Diakonissalaitoksen omistaman Diacor terveyspalvelut Oy:n sisätautien vuodeosasto. Seuraavien 15 vuoden aikana yhtiön palveluvalikoima laajeni, kun Diakonissalaitos siirsi sen vastuulle monia aloittamiaan palveluja hoivakodeista päihdepalveluihin. Toimenpiteet liittyivät Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan kirkastamiseen.
Caritas Palvelut Oy
Diakonissalaitos osti vuonna 2020 Oulussa ja Rovaniemellä toimineen Caritas Palvelut Oy:n. Se tarjosi palvelua kehitysvammaisten lisäksi vaikeavammaisille ja ikääntyneille.
Yrityksen taustalla on Caritas-säätiö, jonka vanhus-, vammais- ja veteraanijärjestöt perustivat yhdessä Oulun seurakuntayhtymän kanssa sekä Oulun kaupungin myötävaikutuksella 1998. Säätiön tarkoituksena on kristillisen diakonian hengessä edistää vanhusten ja vammaisten asumisoloja, terveyttä ja kuntoutusta. Tämän tehtävän toteuttamiseksi säätiö perusti osakeyhtiöitä, joista yksi on Diakonissalaitokselle myyty yhtiö.
Palveluilla on vanhat juuret
Lasten ja nuorten palvelut aloitettiin jo vuonna 1868
Lasten ja nuorten palvelut aloitettiin jo vuonna 1868. Lapsille ja nuorille suunnatut palvelut otettiin osaksi Diakonissalaitoksen toimintaa jo alkuvaiheessa.
Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867 kulkutautisairaalaksi aikana, jolloin katovuodet ja nälänhätä saivat aikaan kulkutautiepidemioita. Laitoksen pääasiallisena tarkoituksena oli kasvattaa nuorista naisista huono-osaisten auttajia, diakonissoja. Sairaalatoiminnan käynnistyttyä huomattiin, että naisille tarkoitetussa sairaalassa monen potilaan lapset jäivät vaille huolenpitoa äidin sairaalassa olon ajaksi. Tilanne ratkaistiin perustamalla lasten osasto ja lastenkoti ”kurjuudessa sairastuneille lapsille”. Myös heitteille jätettyjä lapsia sijoitettiin tähän kotiin. Kaupungin vaivaiskassa maksoi lasten hoidosta korvausta.
Lastenkoti oli toiminnassa vuoteen 1886 saakka. Se jouduttiin sulkemaan työntekijäpulan vuoksi. Lisäksi muut toimijat olivat ryhtyneet perustamaan Helsinkiin lastenkoteja.
Tähän päivään asti kestänyt lastensuojelutyö aloitettiin 1910-luvulla.
Yhtäjaksoinen, tähän päivään asti kestänyt ja osaksi Rinnekodit Oy:n toimintaa siirtynyt lastensuojelutyö aloitettiin 1910-luvulla. Helsingin Pitäjänmäelle ja Espoon Pellakseen muodostui kaksi lastensuojeluun keskittynyttä Diakonissalaitoksen aluetta. Pitäjänmäelle Helsingin kaupunki sijoitti keuhkotuberkuloosista kärsiviä lapsia. Pellaksessa syyt sijoitukselle olivat moninaisempia, ja lastenkodin palvelut oli tarkoitettu pääasiassa espoolaisille lapsille ja nuorille.
1900-luvun loppupuolella työ muotoutui kehittyneen lainsäädännön ja uusien käytäntöjen myötä avohuollon suuntaan. Diakonissalaitos aloitti uraauurtavasti lasten- ja nuorisopsykiatrisen intensiivihoidon vuonna 1999, ja sitä kehitettiin runsaat parikymmentä vuotta Diakonissalaitoksella. Vuoden 2023 alusta alkaen se ja muut lastensuojelupalvelut siirtyivät osaksi Rinnekotien palveluvalikoimaa.
Ikääntyneiden palvelujen juuret Auroran ajassa
Vuonna 1874 Diakonissalaitoksen työmuodot lisääntyivät, kun laitoksen yhteyteen liitettiin laitoksen perustajan, Aurora Karamzinin Espoossa sijainnut köyhäintalo. Se oli aloittanut toimintansa vuonna 1861 ja tarkoitettu pääasiassa Auroran omistaman Träskandan tilan ikääntyneille palvelijoille. Diakonissalaitokseen liittämisen myötä köyhäintalosta tuli vanhainkoti ja siitä muodostui varhainen alku Diakonissalaitoksen ja sittemmin myös Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n vanhustyölle.
Vuonna 1928 Diakonissalaitoksen hallitsemaan Alppikadun kortteliin valmistui suuri rakennus, joka sai nimen Elim. Rakennushankkeen kimmokkeena oli rakentaa koti ikääntyneille diakonissoille. Tuolloin voimassa olleen sisarkotijärjestelmän mukaan Diakonissalaitos piti huolta diakonissoistaan näiden elämän loppuun asti.
Sisarkotijärjestelmän mukaan Diakonissalaitos piti huolta diakonissoistaan näiden elämän loppuun asti.
Uudesta rakennuksesta tehtiin tarkoituksella niin suuri, että sinne voitiin sijoittaa myös muita toimintoja, mm. sairaalaosasto ja uusi kotitalouskoulu nuorille tytöille. Kaksi ylintä kerrosta varattiin ikääntyneille. Ylimmässä kerroksessa sijaitsi Vanhojen sisarten koti ja kerrosta alempana ikääntyneille helsinkiläisnaisille tarkoitettu Vanhojen rouvien koti.
Tavoitteellisen vanhushuollon, työn ikääntyneiden parissa, Diakonissalaitos aloitti 1970-luvun alussa. Uudella toiminnalla pyrittiin ratkomaan ajankohtaista ongelmaa, vanhusten huonoja asuinolosuhteita.
Lastenkotien maille Helsingissä ja Espoossa rakennettiin uudentyyppiset palvelutalot, Pitäjänmäelle vuonna 1971 ja Pellakseen vuonna 1974. Näissä uusissa taloissa oli asuntojen lisäksi yhteisiä tiloja ruokailuun ja seurusteluun sekä mahdollisuus osallistua kuntoutukseen ja kerhotoimintaan. Monelle vanhukselle uutta olivat myös asuntojen sisävessat ja juokseva vesi.
Vuonna 1988 Pitäjänmäellä avattiin Kotikallio, joka oli Diakonissalaitoksen mittavin rakennushanke sitten vuoden 1897, jolloin laitoksen päärakennus valmistui Alppikadun kortteliin Helsingissä. Kotikalliossa oli omistusasuntojen lisäksi tilapäinen hoito-osasto lyhytaikaista hoitoa tai kuntoutusta tarvitseville sekä erilaisia avohuollon palveluja tarjoava palvelukeskus. Palvelut oli suunnattu sekä talon asukkaille että ympäristön eläkeläisille.
Hankkeen taustalla oli vuonna 1984 voimaan astunut VALTAVA-laki, joka painotti avohuollon palvelujen lisäämistä myös vanhustenhuollossa. Jo samana vuonna Diakonissalaitos aloitti vanhusten palvelutalon rakentamissuunnittelun. Kotikalliossa aloitettiin vuonna 1995 projektiluonteisena yhteistyöhanke Vanhustyön keskusliiton kanssa vanhusten kotisairaanhoitopalveluista. Toiminta vakiintui myöhemmin vanhusten kotihoidoksi.
Uusi aluevaltaus oli vuonna 1993 perustettu Alppitupa. Osana diakoniaprojekteja toteutettu hoivakoti oli tarkoitettu ikääntyneille helsinkiläisille, joiden päihdetaustasta johtuvat elämäntavat rajoittivat heidän mahdollisuuksiaan saada paikkaa vanhainkodeista. Myöhempinä vuosina samalla periaatteella perustettiin myös muita yksiköitä Alppikadun kortteliin ja muualle Helsingissä.
Päihteidenkäyttäjille tukea ja toimintaa
Ensimmäinen toteutunut diakoniaprojekti oli Kyläkirkon päivätupa vuonna 1988. Päihdeongelmaisille henkilöille tarkoitettu päiväkeskustoiminta aloitettiin Pitäjänmäellä tyhjäksi jääneessä, aikoinaan lastenkotina toimineessa huvilassa. Seuraavilla vuosikymmenillä päiväkeskustoiminnan alueelliseksi painopisteeksi vakiintui Itä-Helsinki.
1990-luvun kuluessa huumeidenkäyttö lisääntyi Suomessa voimakkaasti. Diakonissalaitoksesta tuli 2000-luvulle tultaessa Suomen suurin huumetyön toimija. Munkkisaareen vuonna 2000 avattu toimintakeskus oli eräänlainen laitoksen näyteikkuna, jossa asiakkaille ja henkilökunnalle haluttiin tarjota yhteenkuuluvuutta, suvaitsevaisuutta ja ihmisarvoa.
Diakonissalaitoksesta tuli 2000-luvulle tultaessa Suomen suurin huumetyön toimija.
Seuraavina vuosina avattiin palveluita hiv-positiivisille, ryhdyttiin tuottamaan korvaushoitopalveluita helsinkiläisille opioidiriippuvaisille sekä käynnistettiin Liikkuva terveysneuvonta. Se oli tarkoitettu palveluiden ulkopuolelle jääneille huumeongelmaisille. 2000-luvun aikana päihteidenkäyttäjille oli tarjolla muun muassa asumispalveluita, terveysneuvontaa, päiväkeskuksia ja perheen yhdistettyä hoitoa. Vuonna 2016 toiminnasta ryhtyi vastaamaan Diakonissalaitoksen Hoiva Oy.
Tästä linkistä voit lukea tarkemmin korvaushoidosta ja sen vaiheista Diakonissalaitoksella.
Asunto on perusoikeus
Asunnottomuustyötä on tehty Diakonissalaitoksella 30 vuotta. Alppitupa oli keskittynyt päihdeongelmaisten ikääntyneiden miesten palveluasumiseen. Uutta oli, ettei asukkailta vaadita elämäntapojen muutosta asunnon saamisen ehtona. Toimintaideasta syntyi lopulta kansallinen Asunto ensin -ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi.
Diakonissalaitos lisäsi asuntoja Alppikadun korttelissa ja Espoossa, jossa 1970-luvun vanhusten vuokratalot muutettiin entisten pitkäaikaisasunnottomien käyttöön. Diakonissalaitoksen Asunto ensin -palvelut siirtyivät osaksi Diakonissalaitoksen Hoivan toimintaa vuonna 2016.
Tästä artikkelista voit lukea tarkemmin Asunto ensin työstä Suomessa ja Diakonissalaitoksella.
Kehitysvammaisten ja vaikeavammaisten palvelut
Ensimmäiset kehitysvammaiset lapset saivat hoitopaikan Alppikadun korttelissa Diakonissalaitoksella vuonna 1927. Vilkkaan kysynnän vuoksi perustettiin muutamaa vuotta myöhemmin laitoksen lähistöllä sijainneeseen huvilaan erillinen yksikkö, joka sai nimekseen Rinne-Koti, Rinne-Hemmet. Nimi juontui paikan mukaan, sijaitsihan rakennus korkean mäen päällä ja siitä vietti jyrkkä rinne kohti Töölönlahtea.
Rinnekodille hankittiin vajaat 10 vuotta myöhemmin uusi toimipaikka Espoon Skogbystä. Silloisen uuden hoitofilosofian mukaisesti hoidettavilla oli maatilalla mahdollisuus elää omien kykyjen mukaista elämää. Seuraavina vuosikymmeninä muuttuneiden hoitokäytäntöjen mukaisesti myös Rinnekodin toiminta muuttui; laitosmaisuus vaihtui kodinomaisiin yksiköihin ja asukkaiden oman näköiseen elämään. Samalla toiminta laajeni kymmenille paikkakunnille.
Myös Oulussa ja Rovaniemellä toiminut Caritas Palvelut Oy tarjosi vuodesta 2013 alkaen kehitysvammaisille ja vammautuneille palveluja.
Rinnekodit Oy:ssä on erityisen tärkeää, että asiakas tulee kuulluksi ja pääsee itse vaikuttamaan oman palvelunsa sisältöön. Kaiken toiminnan keskiössä on aina ihminen, ja tavoitteena on luoda jokaiselle ihmisarvoinen elämä.